Aleksanterin junailut

Moskovassa 1800-luvun lopulla asusteleva Venäjän keisari Aleksanteri III (kuvassa) oli suhteellisen persaukinen jätkä, mutta hän tiesi, että Siperiassa olisi tarjolla mahtavat luonnonvarat öljyä, hiiltä ja mineraaleja. Allu päätti, että nyt on tärkeää rakentaa rautatie Moskovasta koko Venäjän halki aina Vladivostokiin asti. Ja hän teki kuten kuka tahansa poliitikko nykypäivänäkin tekisi: perusti hankkeelle työryhmän. Työryhmä tutustui erilaisiin reittivaihtoehtoihin ja tuli siihen tulokseen, että ei tässä ole mitään järkeä, joten Allu tietysti potki heidät pellolle ja perusti uuden työryhmän – aivan kuin nykypäivänäkin.

allu3

Aleksanterin päättäväisyydelle oli toinenkin syy. Venäjä oli vastikään valloittanut elintilaa Amurin ja Sahalinin alueilta Itä-Venäjältä ja uusien alueiden puolustuksesta vastannut suuren neuvostoliiton tyynenmerenlaivasto sijaitsi Vladivostokissa. Hanketta kuitenkin perusteltiin ihan toisarvoisilla syillä (niinkuin nykyäänkin): Venäjän mahtavan keisarikunnan hallitus oli hylännyt Siperian kansalaiset ja rautatie auttaisi kurjaa Siperiaa sivistyksen pariin.

SergeiWitteToista työryhmää lähti johtamaan muuan georgialainen Sergei Witte. Aikaisemmin hän oli hoitanut Turkin sodan rautatieyhteyksiä ja ansioitunut keisariperheen lomamatkojen järjestelyissä ja lähtikin nyt ihan täpinöissään johtamaan tätä uutta jättioperaatiota.

Jättiläismäisen Siperian läpi menevän rautien rakennus ei ollut ihan pikkujuttu. Täytyy muistaa, että työvälineet 1800-luvun lopun Venäjällä olivat lähinnä kirves, saha, lapio ja kottikärryt. Jokunen hevonen rattaineen oli käytettävissä, jos oli. Työläiset olivat suurimmilta osin vankeja, joille luvattiin vähennyksiä tuomiosta. Yksi päivä rautatietöissä vastasi kahta päivää vankilassa. Hyvä diili, vai? Työmaastoa ja -ilmastoa voisi kuvata sanoilla: ”No se on pahin mahdollinen.” Siperian talvi on pitkä ja pakkasta on helposti 50 astetta, eikä lyhyen kesän mutavyöryt tai valtavat hyttysparvetkaan ollet juuri sen mukavempia. Jokaista sataa työntekijää kohden vähintään kaksi kuoli, useimmiten kulkutauteihin.

Kun ensimmäinen juna vuonna 1901 lähti Moskovasta Vladivostokiin rata oli vielä hengenvaarallisessa kunnossa. Baikal-järvi ylitettiin kesällä lautalla ja talvella reellä. Ensimmäisenä toimintavuonna tapahtui 924 onnettomuutta joissa 93 ihmistä menetti henkensä ja yli 500 loukkaantui. Rata piti tehdä vauhdilla ja mahdollisimman halvalla ja tietäähän sitä kuinka siinä käy. Käytetyt materiaalit olivat ala-arvoisia ja semmonen pikkuhomma kun lämpölaajeneminen oli unohtunut kokonaan.SS Baikal kuljetti matkustajia ja vaunuja kesäisin Baikal-järven yli.

Asiantuntijat olivat toistuvasti varoittaneet, että kunnollisen radan rakentaminen Siperian luonnonoloihin olisi sadan vuoden urakka. – No. Peruskiven muurasi Allun poika Nikolai II vuonna ja 1891 ja radan sähköistys saatiin valmiiksi vuonna 2002. Eli 111 vuotta.

Ai niin. Aleksanteri III kuoli vuonna 1894, joten hän ei päässyt junailemaan Trans-Siperialla. Minäpä pääsen.Alexanteri3_juusojoo2

Lähteinä on käytetty pariakolmea eri Wikipediasivua + Historialehden artikkelia Trans-Siperiasta. Joukossa on myös paljon omaa potaskaa, jonka saa halutessaan osoittaa vääräksi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s