My name is Khan, Zhingis Khan

Pankkimies, Biisoni ja Käsienheiluttelija jatkoivat matkaansa kohti autiomaita, vuoristoa, maitoa ja hevosia. Mongoliaan.

20130604-085353.jpg

20130604-085632.jpg

Mongoliassa yhdistyy kosmisella tavalla aasialainen, venäläinen ja länsimainen kulttuuri. Varsinkin maaseudulla, mutta paljon myös Ulanbatorissa vieläkin näkyvistä kansallispuvuista tulee jo hyvin vahvasti Kiina tai Nepal mieleen, mutta kirjoituksissa merkistönä käytetään venäläisiä, kyrillisiä kirjaimia. Kaiken tämän keskellä pääkaupunki Ulanbatarissa, elää sankka joukko hyvinkin varakasta sakkia. Lexuksia, Hummereita ja Bemareita näkyy päivittäin. Eräänä päivänä Pankkimies bongasi kadun liikenteestä jopa kullatun Mersun. Ja voin sanoa, että mitään spraymaalia se ei ollut.

Mongoliassa ei juurikaan näy puita. Mutta erilaisia metalleja löytyy maasta enemmän kuin tarpeeksi. No äkkiseltään tulee mieleen yksi maa, jossa puuta on enemmän kuin tarpeeksi ja jotka saattaisivat olla kiinnostuneita raudasta, kuparista ja kullasta. Rautatieasemilla tämän voi todistaa ihan omin silmin. Isoja raskaita kontteja roudataan pohjoiseen, kun taas Mongoliaan päin tulee (tuppeen)sahattua puutavaraa. Ja näin tämä väkimäärältään pieni, maailman toiseksi suurin sisämaa, kestää. Samojen kulkuneuvojen mukana on myös Vodka liikkunut joka selittää osiltaan Mongolian rajun alkoholiongelman. Helsingistä junalla läpi Venäjän Irkutskiin ja sieltä aina Mongolian rajalle asti ja nyt ensimmäistä kertaa hyttiemäntä kertoi pojille, että piva ja vodka on hyi hyi.

Pankkimies kertoi tarinan, että kaverinkaverinkaveri ystävineen oli jäänyt Mongliassa poliisille kiinni julkijuopottelusta. Heidät oli viety poliisiasemalle ja tovin kinastelun jälkeen oli vihdoin saatu tulkki paikalle joka selitti suomalaisille tilanteen. Sakkoa oli tullut yhteensä pari dollaria ja kaikki saivat vielä juoda kaljansakin loppuun. Tämä ryhmä ei kuitenkaan lähtenyt testaamaan sakkojen kokoa vaan kunnioitti paikallista tapaa nauttimalla virvokkeita hostelliin sohvilla muiden reppureissaajien kanssa.

Ulanbator on oma luku sinänsä, mutta eniten Mongoliasta saa irti menemällä maaseudulle. Paimentolaiskansa asuu ja voi hyvin lampaidensa, hevostensa, kameliensa ja vuohiensa kanssa aavikon reunamilla. Paikalliset asuvat jurtassa joka vastaa suurinpiirtein SA:n korotettua puolijoukkuetelttaa. Merkittävänä erona on se, että kamiina lämmitetään kuivaksi kovettuneella paskalla. Puuta kun ei juuri ole. Kakka lämmittää mukavasti ja pitää kamiinan pitkälle yöhön asti hyvässä mansikassa. Kipinävuoroja sopiessa Biisoni veti jo upseerismiehenä peittoa korville. Musta-Pekka jäi Pankkimiehelle, joka särmänä pioneerina sytytti kamiinaan valkean tuntia paria ennen herätystä. Mongolian yö touko-kesäkuun vaihteessa on muuten kylmä ja tuulinen. Luntakin saattaa tulla.

20130604-085847.jpg
20130604-090128.jpg

Jurtassa on myös ovi, jota ei lukita koskaan. Lisäksi on myös epäkohteliasta koputtaa siihen, sillä tottahan toki olet tervetullut syömään ja juomaan kanssamme. Ihan niin paljon kuin haluat. Yksi erikoinen sääntö tosin on. Jurtassa ei sovi viheltää. Jos joku tietää miksi, saa kertoa. Tätä ei saatu selville yhteisellä elekielellämme. Elekieli toimi tosin erinomaisesti, kun vanhempi herrasmies tuli luokse ja piirsi hevosen kuvan santaan. Eipä aikaakaan kun pojat oli jo satuloissa eväiden kanssa ja ryhmä ratsasti kohti toistaan upeampia maisemia.

20130604-090639.jpg

Kokeilemisen arvoisia asioita Mongoliassa on myös erilaiset maitotuotteet. Maidosta tehdään palttiarallaa mitä tahansa ja palttiarallaa mistä tahansa eläimestä saa maitoa. Kannattaa sujauttaa ostoskoriin yksi pieni pullo hevosenmaitoa (Airag), yksi erittäin pieni pullo kamelinmaitoa ja niin paljon jugurtteja, kuin vain ikinä jaksat kantaa. Jugurtti on täällä täydellistä. Jotain kertonee se, että rasvaprosenttia edeltää > -merkki. Eli siis esimerkiksi vähintään 4% rasvaa. Kamelinmaito on ällöttävintö litkua mitä kukaan on ikinä maistanut ja Airag on sellaista peruspahaa.

Ja näiden jätkien kanssa ei ole reissu eikä mikään, jos auto ei vähän edes reistailisi matkalla.

20130604-090330.jpg

Ja miksi se otsikko ei taaskaan vastaa yhtään tekstin sisältöä?

Noin 83 prosentilla mongolialaisista on sama sukunimi. Niitä ei tarvittu vielä ennen 40-lukua. Tämän jälkeen Neuvostoliittolainen komissaari halusi kuitenkin pitää mongolialaisista kirjaa ja hölmistyneenä ihmetteli kun perheitä ei voinut jakaa sukunimen mukaan. Siksipä päätettiin, että kaikkien Mongolian kansalaisten tulee valita itselleen sukunimi. Mongolialaiset muistelivat lämmöllä sankariaan Zhingis Khania ja kirjoittivatkin lomakkeeseen sukunimen kohdalle Khan. Komissaarin ongelma siis ratkesi. Tavallaan.

20130604-090031.jpg

Mainokset

3 thoughts on “My name is Khan, Zhingis Khan

  1. Päivitysilmoitus: Huomenta Kiinasta | Helvetistä Itään

  2. Päivitysilmoitus: Niin paljon koettavaa, niin vähän aikaa | Helvetistä Itään

  3. Päivitysilmoitus: Perillä? | Helvetistä Itään

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s