Pankkimies otti jo Mongoliassa koodia opiskelukavereihinsa Kristaan ja Mariannaan, jotka ovat nyt muutaman kuukauden pitäneet majaa Pekingissä. Pääsimme siis heidän luokseen ensimmäiseksi yöksi. Mutta ennen majoittumista, katsomaan miltä se Peking näyttää. Lähdimme suuntaamaan Tiananmenin aukiolle. Sää oli nätin lämmin, joskin emme tiedä tänä päivänäkään olivatko ne pilviä vai saasteita.

Pekingissä suunnistaminen on melko helppoa. Kesäolympialaiset 2008 toivat tänne länsimaalaisittain kirjoitetut metroasemat, kadunnimet, ravintolat ja nähtävyydet. Latinalaisin kirjaimin oli myös kirjoitettu kylttejä jotka varoittivat pään osumisesta siihen nimenomaiseen kylttiin. Kätevää!

Löysimme siis helposti Tiananmenin aukion. Käsienheiluttelija oli toivonut, että mieluummin kuin turistien keskelle, pääsisimme katselemaan kiinalaisia ihmisiä. Huomasimme kuitenkin nopeasti, että on aivan sama mihin Kiinassa menet, siellä on aina hirveän paljon kiinalaisia. Tiananmenin aukiolla ehdimme ottaa nopeasti kuvat itsestämme Puhemies Maon taulun alla, kun sotilaat ohjasivat meidät ja muut kiinalaiset ystävällisesti sivuun.

Kun pääsimme sotilaiden mielestä tarpeeksi kauas he sitoivat köyden aidaksi ja jäivät vielä itse vartioimaan, ettei kukaan kulkisi siitä ohitse. Seurasi lipun lasku. Tätä jokailtaista lipun laskua oli tullut ihastelemaan arviolta samankokoinen joukko, kun Suomen jääkiekkomaajoukkueen juhlintaa torilla keväällä 2011. Ja koko lipun laskun ajan sotilasjoukko piti huolta siitä, että kukaan ei häiritse tilaisuutta menemällä liian lähelle.

Kun lippu saatiin laskettua ja kiinalaiset saivat tilaisuuden tallennettua digikameroilleen ja iPhoneilleen,pääsimme jatkamaan matkaa.

Valkoihoinen, 190 cm pitkä ja vaalea mieshenkilö ei kaiken globalisoitumisenkaan jälkeen ole kiinassa kovin tuttu juttu. Olisi hauska päästä siihen illallispöytään, jossa meistä otettuja kuvia esitellään. Miten he pukevat sanoiksi tuon jännittävän tapahtuman, jossa näkivät valkoihoisen? Osa kiinalaisista tuli ihan reilusti pyytämään päästä samaan kuvaan, osa taas otti kuvia muka salaa. Tässä Pankkimiestä on pyydetty yhteiskuvaan, samalla kun Käsienheiluttelija vangitsee pari salakuvaajaa ruutuun.

Tiananmenin aukiolta pääsimme jatkamaan matkaa kännykkäkameroiden muodostamaa kunniakujaa kohti Wangfujin Snack Street -nimistä katua. Alkoikin tulla jo nälkä. Tänne on kasattu kojuja, jossa myydään ties mitä syötäväksi väitettävää. Skorpiooneja, merisiiliä, meritähti, koiraa, kissaa, kiveksiä… you name it. Ja taas kerran. Suurin osa ihmisistä ympärillä oli kiinalaisia. Maistoimme porukalla skorpionia. Tikun päässä jalkojaan ja pyrstöään heiluttelevat elävät skorpionit kastettiin kuumaan rasvaan ja syötiin sellaisena. Ei ne juuri sen kummallisemmilta maistunut. Rapeita.

Ilta jatkui vielä pitkälle kiinalaisia diskopalloja katsellen ja vähän vähemmän erikoisia ruokia syöden.