Siskoja, Baikalinhylkeitä ja pontikkaa

Mummo pakkasi Biisonin mukaan suklaat ja halauksen hänen sisarelleen Irkutskissa. Sisko asui aika kaukana ytimestä. Noin 45 minuutin bussimatkan päästä rautatieasemalta. Ihan helppo ei perille ollut löytää, mutta viimein siskon portin ovi aukesi ja ihka oikea nunna avasi oven. Sisko ei siis ollutkaan sisko, vaan sisar. Mikäs siinä. Venäjän kieli teki siis tepposet.

Raskaan junamatkan jälkeen pojat pääsivät siis lepäämään Paavi Benedictuksen valvovien silmien alla ja löytyipä jokaisen huoneen jokaiselta seinältä myös kullatut krusifiksikin. Ortodoksisessa maassa tyhmä on siis vieraillut Moskeijassa, Luterilaisessa kirkossa ja Katolisessa nunnaluostarissa, muttei ainoassakaan ortodoksisessa kirkossa.
20130529-015830.jpg

Irkutsk on Siperian pääkaupunki ja monen reppureissaajan kohtauspaikka. Se näkyy mm. siinä, että tarjoilijat saattavat jopa hymyillä asiakkaille. Irkutskista löytyy jos jonkinlaista Mäkkäriä, Subwaytä ja esimerkiksi Leninstreet Coffee, joka muistuttaa elävästi tiettyä tuttua länsimaalaista kahvilabrändiä.
20130529-020939.jpg

Irkutsk on aika kaukana varsinaisesta Baikal-järvestä (60km), mutta Baikal on ehdottomasti päivän parin arvoinen kohde. Kolmikko lähti ensin Listvyanka -nimiselle rantakaupungille syömään paikallista kalaa, eli Omulia. Omul syödään, vähän niinkuin kaikki muukin ruoka Venäjällä, vodkan kanssa. Ja on se hyvää. Tosin nälkäisenä nämä pojat syövät ihan mitä tahansa. Reippaita poikia kun oliva, he kiipesivät kauas pois turistien kynsistä korkealle vuorelle ihailemaan Baikalin maisemia niitä syömään. On sitä huonompiakin paikkoja nauttia virvokkeita.
20130529-022431.jpg

Seuraavana päivänä Listvyankan turistien määrä lakkasi viehättämästä ja porukka siirtyi kohti Olhonin saarta, minne turistit yleensä löytävät tiensä vasta elokuussa. Paikka olikin sen näköinen, että se odotti elokuun turistiryntäystä. Uusia hirsihotelleja rakennettiin ja auki olivat lähinnä muutama pieni kauppa ja kahvila. Kolmikko hoiti itselleen majapaikan ja lähti katsomaan kaunista Baikalia. 20130529-023107.jpg

Kirkas vesi, tyynesti järvessä keinuvat jäälautat, sekä vastarannalla siintävät lumiset vuortenhuiput lähes kutsuivat uimaan. Ja pian Baikalilla nähtiin useita saimaannorpan venäjänserkkuja: Baikalinhylkeitä.

20130529-023508.jpg

Olhonin saarella ei luonnollisestikaan ollut mahdollisuutta nostaa käteistä. Eikä kolmikolta ollut juuri rahaa yöpymiseen, mutta se ei ole Venäjällä ongelma. Takaisin Irkutskiin pankkiautomaatin luo päästiin hotellin emännän kyydillä. Matkan varrella emäntä tiputti auton ikkunasta silloin tällöin muutaman kolikon shamaanijumalille, että matka olisi suotuisa.

Emäntä otti matkaansa myös saarella koko ikänsä asuneen lossikuski Ivanin. Ivan napautti muutaman kerran sormella kurkkuunsa, josta tiedettiin, että nyt oli aika juoda. Hän kaivoi laukustaan Coca-Cola light -pullon täynnä Samagonia (pontikkaa) ja pysähdyimme levähdyspaikalle ottamaan lasillisen tai kaksi. Tässä kuvassa kultahampainen Ivan kertoo miten pontikkaa valmistetaan.

20130529-024224.jpg

Ja tässä jo nautiskellaan.

20130529-024332.jpg

Ivanin mielestä suomalaiset olivat lunkia sakkia ja lupasi tulla käymään joskus. Ivan innostui, kun kerroimme, että suomalaiset naiset ovat äärimmäisen kauniita.

Seuraavaksi junalla Mongoliaan, mutta ensin. Malja maittemme väliselle ystävyydelle!

20130529-024536.jpg

Käsienheiluttelija opettaa sinulle venäjää

Pitääkö osata puhua venäjää, kun menee Trans-Siperialle? Ei! Se ei ole pakollista, mutta siitä on huikea määrä hyötyä. – ”Kun nää raukat ei edes osaa suomea.”

Pankkimies oli käynyt muutaman kurssin venäjää yliopistolla ennen matkalle lähtöä, mutta käsienheiluttelijan sanavarasto koostui lähinnä sanoista kyllä DA, ei NJET ja kiitos SPASIBA. Niilläkin pärjää pitkälle, mutta hankalaa se on.

Kokeillaanpa.

Heti alkujaan käsienheiluttelija tilasi junassa vaunuemännältä teetä CHAI, ja sai kylkeen myös sokeria SAHAR. Sitten hän meni takaisin hyttiin KUPE nautiskelemaan teetänsä. Perille päästyään Pankkimies ja Käsienheiluttelija tapasivat Biisonin BIZON ja jatkoivat matkaansa autolla MASHINA mummon BABUSHKA luo. Roadtripille lähdettyään he joutuivat käyttämään rengaskorjaamon SHINO-MONTAŽH palveluita SERVIS. Muutama kulaus vodkaakin VODKA siinä meni. Kippis! NA ZDAROVJA! Muutaman autossa nukutun yön jälkeen seurue pääsi saunaan BANJA. Mordvan jälkeen ryhmä jutteli poliisin MILITSYA kanssa ja korjailivat taas hieman autoaan. Loppumatka meni kuitenkin melko hyvin HARASHOO, vaikka he joutuivatkin turvautumaan hinausauton EVAKUATOR apuun.

Suuri apu on muuten opetella kyrilliset kirjaimet. Esimerkiksi kun tietää, että P=R, C=S ja H=N niin on aika helppo lukea, että PECTOPAH = RESTORAN = RAVINTOLA.

Kiitos Fröken Senjalle ajatuksesta.

20130525-231729.jpg

Venäläinen asiakaspalvelu

Venäläisten vieraanvaraisuudesta olemme kirjoittaneet aikaisemminkin (klik ja klik). Turha tässä sitä enempää selittää.. Pari kuvaa tässä alla kertovat venäläisten työn sankareiden asiakaspalvelusta enemmän kuin tuhat venäjänkielistä sanaa.

Tavallinen taso:

20130525-214009.jpg

Ja hieman heikompi taso:

20130525-214051.jpg

Mummo hyppäsi bussiin

Kun Venäläiset ovat jo hienosti tottuneet McDonaldseihin, (red)Starbuckseihin, huulikiiltoon ja iPadeihin, yksi jokapäiväinen asia muistuttaa heitä vielä taakse jääneestä kommunismista. Julkinen liikenne.

Mitään aikatauluja kaupunkien julkisilla ei ole. Linjurit ja ratikat pysähtyvät vähän siihen missä mummo linjuria odottaa tai mihin mummo haluaa pysähtyä. Varsinaisia pysäkkejäkin on, mutta ei niillä niin väliä.. Mummo voi pyytää linjurikuskia pysähtymään vaikka seuraaviin valoihin tai tuohon kadunkulmaan. Kun linjuri pysähtyy, mummo hyppää pois ja samalla uusi mummo kyytiin. Kyyti maksaa 5-18 ruplaa (nollapilkkueijuurimitään €). No ok, Moskovassa ehkä 30 rub, eli 80snt. Samalla tiketillä pääsee kuitenkin useamman kymmentä kilometriä. Vertaa siihen, että Käsienheiluttelijan kotipaikkakunnalla Jyväskylässä, matka maksaa 3,30€.

Jokaisessa kulkupelissä on erillinen rahastajaleidi, joka kaivaa vyölaukustaan lipun ja vaihtorahat. Voitte kuvitella leidin yrmeän ilmeen, kun Pankkimies ojentaa hänelle 100ruplan (2,5€) setelin.

Aijoo taksit vielä lyhyesti. Periaatteessa jokainen auto kaupungilla on taksi, lukuunottamatta kalliita autoja. Unohda se yön ainoa valopilkku, mistä Tuomari Nurmio lauloi. Ojenna vain kätesi, kuin Carrie konsanaan ja pysäytä seuraava auto. Sovi silti matka ja maksu etukäteen.

20130522-003312.jpg

20130522-013646.jpg

20130522-013739.jpg

20130522-014047.jpg

82 tuntia junassa

Käsienheiluttelijan iPadista loppui akku jo Permin kohdalla, joten matkan reaaliaikainen seuranta ei ollut mahdollista. Pahoittelumme tästä.

Pojat pääsi kaikki kuitenkin samaan vaunuun, vaikkakin eri hytteihin. Matkatoverit siis vaihtuivat reilun kolmen vuorokauden aikana suunnilleen yhtä usein kun kellojakin siirrettiin eteenpäin. Hyttitoverit olivat ihan tavallisia venäläisiä miehiä ja naisia. Käsienheiluttelija esitteli aina itsensä ja kysyi: ”Do you speak English?” Vastaus oli useimmiten: ”Small.”

Ei kannata yliarvioda kirjojen määrää Trans-Siperian junamatkalle. Pankkimies taisi päästä koko 82 tunnin aikana about 20 sivua eteenpäin kirjassa. Tekemistä kyllä riittää. Junassa voi esimerkiksi:

  1. Pelata korttia
  2. 20130525-082454.jpg

  3. Jumpata
  4. 20130525-082656.jpg

  5. Nauttia virvokkeita muiden matkustajien kanssa
  6. 20130525-082958.jpg

  7. Tehdä ostoksia
  8. 20130525-085736.jpg

    Ja vaikka mitä muuta.

Juna pysähtelevät asemille ja vaunuemäntä lukitsee vessat. Toisinaan pysähdykset ovat pitkiä (50min) ja toisinaan hyvin lyhyitä (1-2min). Välillä mennään pitkä matka ilman pysähdyksiä kun taas toisinaan (yleensä silloin kun on kova vessahätä) pysähdytään jokaisella kilometritolpalla. Pitkillä pysähdyksillä ehtii hienosti käydä kaupungilla ostamassa virvokkeita. Ne ovat siellä myös reilusti halvempia kun junan ravintolavaunussa.

Ravintolavaunussa kannattaa käydä tutustumassa venäläiseen asiakaspalveluun. Muuten ruuat ja juomat kannattaa ostaa asemilta. Kuumaa vettä saa maksutta jokaisen vaunun toisessa päässä sijaitsevasta samovaarista ja teepusseja voi ostaa vaunuemännältä (15rub). Saat ensimmäisen chai-kaupan mukana ältsin hienon teekupin, joka palautetaan sitten määränpäässä takaisin vaunuemännälle.

Jos nälkä yllättää, inttipojat myyvät omia selviytymispakkauksiaan. (Tai vaihtavat niitä vodkaan). 400rub (10€) oli tämän hetken markkinahinta paketista. Laatikko muistuttaa sisällöltään kokolailla SA:n sissipakkausta. Se sisältää sotilaan yhden vuorokauden ruoka-annoksen, eli helposti kolmen matkustajan iltapalan. Mukana on myös purkki oikein hyvää ihraa.

20130525-091207.jpg

Biisonin kanssa Siperiaan

Pohditaanpas tilannetta.

Sinun autosi on mennyt Venäjän maaseudulla lunastuskuntoon tilanteessa, jossa olet mahdollisesti pelastanut ihmishenkiä. Miliisi kertoo, että et ole tehnyt mitään väärää, tosin ei ole vastapuolikaan. Korvauksia on hyvin pitkälti turha hakea, niin Suomesta, kun Venäjältäkään. Suomessa vakuutusyhtiö nostaa kädet pystyyn. ”Ulkomaan lakien mukaan” Tämän jälkeen olet yrittänyt päästä kotiisi autollasi, josta on esimerkiksi myös tuulilasi särki, ostaen siihen renkaita ja tehden korjaustöitä usealla tuhannella ruplalla. Lopulta olet pakotettu hinaamaan autosi kotiin.

Samalla reissulla olet kuitenkin nähnyt aitoa Venäjää sen eri kulmista. Tutustunut moniin uusiin ihmisiin (enimmäkseen autokorjaajiin). Olet päässyt tutustumaan voitonpäivänhulinointeihin Ninzhi Novgorodissa ja laulanut Mordvan kirkkokuoron kanssa suomalaisia riparibiisejä. Nähnyt Kazanin moskeijat ja juhlinut Suomen jääkiekkovoittoa Venäjästä Marin tasavallasta.

Auto-ongelmat unohtaen reissusi on ollut täydellinen.

Olet lippuluukulla tulkkaamassa lipun ostoa kavereillesi, jotka jatkavat kohti Siperiaa, Baikalia ja Mongoliaa. Mitä teet?

Olisikohan vähän rentouttavamman loman paikka? Juna ei todennäköisesti voi mennä katolleen ja tulisi samalla nähtyä Siperia ja Mongolia. Kuntosalin kuukausikortti päättyi juuri, etkä ole vielä ostanut uutta. Koulussa ei ole meneillään pakollisia kursseja.

Miks ei?

—-> Ostat liput samalla itsellesi.

20130521-013341.jpg

Miten pukeudut kuin venäläinen mies

Tämä teksti on täysin mies-näkökulmasta. Tyttölapsille ohjeeksi, että mahdollisimman tiukasti, mahdollisimman korkeasti ja topattuna ylös.

Aloitetaanpa ylhäältä.

  1. Aurinkolasit
  2. Sellaiset essonbaari -tyyliset.

  3. Musta nahkatakki
  4. Harmaakin käy, mutta värit on miehillä ihan nounou.

  5. Verkkarit
  6. Adidoksia saa kaupasta, halvalla. Eikä tuo ollut väärin kirjoitettu.

  7. Fägäri
  8. Man purse on kuuminta muotia. Oikeastaan ihan sama mitä on päällä, kunhan tämä löytyy.

  9. Mustat nahkakengät
  10. Nuff said.

Mummo

Biisoni ja pojat majoittuivat mummon luokse pariksi yöksi. Biisonihan täällä on jo viihtynyt useamman kuukauden ja miksi ei viihtyisi. Mummo tiskaa, mummo kuivaa, mummo pesee pyykit ja mummo laittaa ruokaa. Kaikki kuuluu asunnon vuokraan, jota Biisoni maksaa. Paljonko olisit valmis maksamaan kotimummosta kuukaudessa?

Mummo syntyi joskus 30-luvulla. Tarkkaa päivää ei tiedä mummokaan. Ikää on kuitenkin varmasti päälle seitsemänkymmentä. Mummo eli siis sodat ja rauhat, kolhoosit ja kriisit, perestroikat ja glasnostit, suunnitelmataloudet ja markkinataloudet. Mummo meni naimisiin ja sai pojan. Mummo selvisi kaikesta, mies ja poika eivät.

Mummo matkusti kesällä -86 Tsekkeihin junalla Ukrainan läpi. Ukrainan kesä -86 oli paahtavan kuuma ja jos muistatte mitä siellä päin silloin tapahtui, ymmärrätte miksi ikkunoita ei junassa voinut pitää auki. Mummo katseli, kun naiset vaunuissa pyörtyä kopsahtelivat ja miehet taistelivat viimeisistä vesitilkoista.

Mummon asunto jäi isännöttömäksi 90-luvun puolivälissä, juuri kun mummo oli opetellut uutta elämää, jossa perunoita saa kaupasta. Isäntä ja poika oppivat nopeasti, että kaupasta saa vodkaa.

Nyt mummo elelee mukavasti ja vuokraa asuntoaan vaihto-opiskelijoille. Välillä keittelee läheisilleen niin tyrniä kotiviiniä, että Hattelmalan pojat olisivat kateellisia.

Ruuan jälkeen taas mummo hymyilee ja kaataa chai:ta vapisevin käsin jokaiselle omaan kuppiin ja tarjoaa vielä voileipiäkin niin paljon, että on jo pakko kieltäytyä. Ja sitten mummo taas tiskaa.

Mieletön mummo.

20130515-192002.jpg