5 tapaa kuolla viidakossa

Sademetsä kätkee lehdistönsä suojaan jos jonkinnäköistä eliölajia. Toiset ovat suloisia, toiset ärsyttäviä ja jotkut jopa hengenvaarallisia. Jopa kaupunkilaisjärjellä pärjää kun ei mene tökkimään nukkuvaa petoeläintä viidakkoveitsen tupella, mutta seuraavassa esitelmiö viidakon top-5 vaarallisimmista luontokappaleista:

5. Sammakko
Värikäs ja varsin viehättävä myrkkynuolisammakko (ei kuvassa) on pienestä koostaan huolimatta yhtä tappava kuin se punamekkoinen neitokainen siinä Matrix-kohtauksessa. Oikein nautittuna pikkuruisen kurnuttajan myrkky riittää helposti 10 miehen eliminoimiseen.
IMG_2215

4. Muurahaiset
Huomaa, että otsikko on monikossa. Yksi muurahainen ei saa aikaiseksi kuin kutisevan näppylän, mutta kun niitä tulee vastaan triljoonapäinen armeija, kannattaa juosta pakoon. Pataljoonan käsittelyssä sielu kaikkoaa noin 5 sekunnissa ja ruumis de-existoituu 5 minuutin jälkeen.
IMG_1704

3. Piraija
Piraija on paitsi erinomainen lounas, myös tappava uimakaveri. Pikkukavereiden hampaat ovat veitsenteräviä ja pystyvät liikkumaan ja näykkimään kanssapolskijan riekaleiksi sekunneissa.
IMG_1712

2. Anakonda
Anakonda on sniikki mato. Luikertelija ei ole myrkyllinen, mutta halailee jättimäisellä vartalollaan tiukemmin kuin mummu jouluaamuna. Anakonda ei muuten koskaan lopeta kasvamistaan. Isoimmat yksilöt ovat helposti 7 metrisiä ja painavat mopoauton verran.

Tästä ei ole kuvaa. Valitettavasti ja onneksi. Korvaukseksi kuva tarantellasta. Sekin joutaisi tälle listalle.
helvetistä itään tarantella

1. Ihminen
Ilkein peto kaikista on kuitenkin Homo Sabiens – Viidakon kusipää. Varovasti tämän kanssa.
IMG_0978

Mainokset

Sussa on sitä viidakon tuoksua!

Amazonin sademetsä hivelee kaikkia aisteja.

Ja jotta tälle väitteelle saadaan pohjaa, täytyy tarkistaa wikipediasta mitkä ne aistit olivatkaan ja käydä ne läpi yksitellen.

Makuaisti
Sammakon vatsa maistuu oudolle ja sen nuolemisesta tulee hassu olo kupoliin. Emme välttämättä suosittele ainakaan ihan ensimmäisellä viidakkosamoilulla.

IMG_1413

Hajuaisti
Ei liene yllättävää, että sademetsä tuoksuu aina kuin sateen jälkeen. Tuoksua tuovat paitsi biljoonat erilaiset kukat, kasvit ja puut myös hyönteiset ja muut eläimet. Epämiellyttävinä döfiksinä voisi mainita veneiden perämoottoreissa käryävän petroolin sekä käsienheiluttelijan kainalot.

kainalot

Näköaisti
Tätä ei tarvinne selittää. Kun viidakosta otettuja kuvia laittaa instagramiin, ei juuri filttereitä tarvia.

värit

Kuuloaisti
Juuri ennen riippumattoon käpertymistä käsienheiluttelija nappasi vielä kännykän repusta ja nauhoitti viidakon yöllisiä ääniä minuutin verran. Yritä laskea montako eläintä kuulet.

Tuntoaisti
Kosteat paksut lehdet sivelevät ihoa ja pieni sade kastelee poskia. Amazonin sivujoki tuntuu vilvoittavalta varpaiden välissä, mutta Tarantellan tassut tuntuvat merkillisen ällöttäviltä.

IMG_0989

Tasapainoaisti
Amazonilla kulkiessa mennään ylös ja alas, jokien ja valtavien puunrunkojen yli. Jos on apinanvikaa, niin voi liikkua paikasta toiseen liaanien avulla. Kyllä siinä tasapainoa tarvitaan. Varsinkin kun mukana on kantamuksia ja machete.

IMG_1480

Taas mennään!

Pankkimiehen ja Käsienheiluttelijan Helvetistä itään -matkasta on jo reipas puolitoista vuotta ja jatkotarinoita on pyydetty jo siihen malliin, että pian on pakko pakata rinkat ja silpaista jonnekin.

Käsienheiluttelija bongasi syksyllä kohtuullisen edullisia lentoja Kolumbiaan. Ja sit kävi näin:

Kaikki alkoi siis tästä:

Screen Shot 2015-01-27 at 23.11.10Ja tästä noin sekunnin jälkeen WhatsApp:ssa:

IMG_1144IMG_1145v1
IMG_1147

Myöhemmin ehtoolla kaverit samassa WhatsApp-ryhmässä alkoi katumaan hidasta reaktionopeuttaan.

Että tällaista.

Lähtö on lauantaina 31.1. klo 7.00. Katotaan ny mitä tästäkin tulee.

Mitä pakata mukaan Trans-Siperialle?

Kun ei oikein tiedä tarkalleen mihin on menossa, eikä oikein tiedä kauanko matkalla viihtyy, mitä ihmettä mukaan pitäisi pakata?

Kysytäänpä ammattilaiselta…

Vaatteita nyt ainakin pitää olla.

  • Boksereita, sukkia, t-paitoja
  • Retkeilyhousut (Ihan järkälemäisen kätevät Fjällräven Sipora TM -pöksyt, joidenka lahkeissa on vetoketjut, joten niistä saa myös shortsit tai 2/3-housut.)
  • Kevyemmät shortsit (junassa ja autossa erittäin kätevät)
  • Fleece -takki ja pitkät kalsarit (kylmiin, teltassa tai jurtassa vietettyihin öihin on syytä varautua)
  • Pipo ja lippis
  • Kuoritakki (kestää sateen ja tuulen)
  • Kauluspaita ja farkut (vähän siistimmät vermeet, jos vaikka eksyy diskoon)
  • Rönttölenkkarit ja vähän siistimmät lenkkarit
  • Sandaalit (nämä on junassa ja autossa pakolliset varusteet)

Sitten muita vermeitä:

  • Gniffel-gnaffel. (Suomenkielisen armeijan käyneet tuntevat tämän nimellä ’Luha’)
  • Pakki ja termari (junan samovaarista saa lämmintä vettä, mutta sen kantaminen hyttiin on vaikeaa ilman termaria.)
  • iPad ja iPhone + laturit (iPadin ja kameran yhteisymmärrys selitettynä täällä.)
  • Kamera + muistikortit ja laturi
  • Muistikirja ja kynä (kannattaa kirjoittaa asioista, joita näet mahdollisimman nopeasti. Niitä on superhauskaa lukea jälkeenpäin.)
  • Päiväreppu (mielellään sellainen mikä mahtuu mahdollisimman pieneen tilaan.)
  • Leatherman (tai joku puukko. Yllättävän kätevä monessa tilanteessa.)
  • Pyhje, hammasharja ja -tahna, saippua, dödö
  • Juomapullo (tästä on hauska tarina tulossa :D)
  • Makuupussi ja teltta (junassa makuupussia ei tarvita, mutta jos sattuu jotain muuta matkalle.)
  • Aurinkolasit
  • Passi ja viisumit (näistä on hyvä olla myös kopiot kaiken varalle.)

Kajka

Muuta mukavaa:

  • Taskulamppu (Esimerkiksi otsalamppu. Se on kätevä, jos joutuu vaikka vaihtamaan auton renkaita Cheboksaryssä)
  • Pari kirjaa (Kirjojen määrä riippuu lukuinnostuneisuudesta. Käsienheiluttelija ja pankkimies taisivat koko junamatkalla päästä eteenpäin kirjoissaan yhteensä about 100 sivua. Reissulla on muutakin tekemistä)
  • Kartta (Kartasta voi helposti näyttää sormella huonekaverille, että mistä on kotoisin, missä on ollut ja mihin on menossa. Ja kappas kehveliä, te ymmärrätte toisianne.)
  • Kuvia (Sama juttu kuin edellä. Kuva tyttöystävästä, perheestä, koirasta auttaa jutun alkuun.)
  • Jaloviinaa (Jotain suomalaista kannattaa tarjota ulkomaalaisille ystäville ja se salmiakki on niin ysäriä. Lisäksi voi ottaa kuvia Jallusta matkalla maailman ympäri.)

IMG_4296

Fiksua on ensin järjestellä kaikki esimerkiksi sängylle, jotta näkee kokonaisuuden ja vasta tämän jälkeen pakata ne reppuun. Vielä fiksumpaa on toteuttaa pakkaamisen tärkeintä ohjesääntöä:

Pakkaamisen 1-sääntö: Levitä sängylle ne, mitä luulet tarvitsevasi matkalla ja pakkaa mukaasi vain 1/3 niistä. [Jaa tämä Twitterissä].

Lähes joka hostellissa on pyykinpesumahdollisuus ja mitä kevyempi rinkka, sitä mukavampi sen kanssa on talsia, joten mukaan ei oikeasti tarvitse ottaa juuri mitään. Lisäksi matkanvarrelta voi ostaa niitä kamoja, jotka on syystä tai toisesta jäänyt ottamatta mukaan. @RikuRantalan ohjeiden vastaisesti neuvon, että evästä ei juuri kannata matkalle varata. Ehkä HKI-Moskova -varrelle, jos ei halua maksaa ylihintaa ravintolavaunusta. Muuten sapuskaa ja vodkaa löytyy kyllä helposti periltä ja pysähdysasemilta ja kaiken lisäksi huomattavasti halvemmalla hinnalla.

Tässä vielä vähän fiilistä pakkaamiseen..

Pankkimieheltä muuten meni retkeilyhousut.

Retkeilyhousut

Perillä?

”Isä olen täällä maailman toisella puolen,
äiti älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen.”

Helvetistä Itään -matkalla ei ollut varsinaista määränpäätä. Tarkoituksena oli ensin autoilla Biisonin kanssa ja mennä junalla Venäjän, Mongolian ja Kiinan läpi ja käväistä Japaniassa. Kaikki muu on tullut matkan varrella.

Paikka nimeltä ”Perillä” osoittautui olevan Sakurajiman tulivuori Etelä-Japaniassa. Tämä oli kaukaisin kolkka, johon Käsienheiluttelija ja Pankkimies ovat kotoaan eksyneet ja seuraava steppi on kotimatka.

Keskipäivän varjo

Keskipäivän varjo

Sakurajiman tulivuori Kagoshiman vieressä purkautuu hissukseen jatkuvalla syötöllä. Nykyinen purkausjakso alkoi vuonna 1955 ja sen kitusista tupruttaa yhä tulta ja laavaa päivittäin. Mennäänpä lähempää katsomaan! Sakurajiman saarelle pääsee Kagoshimasta kätevästi lautalla varttitunnissa hintaan ¥150, eli vähän reilun euron.

IMG_5310

Itse saari on kuin mikäkin kaunis omakotitaloalue kouluineen, lähikauppoineen jne. Asukkaat elelevät hissuksiin välittämättä vieressä poreilevasta 1117 metrin korkeuteen ulottuvasta laavapätsistä. Tulivuoren aktiivisuutta tarkkaillaan japanialaisella särmällä ja laavan kulkureittejä ohjaillaan laveilla uomilla metsän halki tyynelle valtamerelle. Isomman purkauksen sattuessa alue saadaan pikaisesti tyhjennettyä, sillä Sakurajiman ja Kagoshiman asukkaat tekevät evakuointiharjoituksia säännöllisin välajoin.

IMG_5045

Saaren ympärysmitta on about 35-40 kilometriä ja sen tutkimiseen kannattaa varata vähintään kokonainen päivä. Jos taskusta löytyy kansainvälinen ajokortti, voi esimerkiksi vuokrata skootterin ja huristella saaren ympäri. Skootterilla ajaessa kannattaa muistaa, että japanialaiset ajavat hassulla puolella tietä. KV-ajokorttia ei löytynyt Käsienheiluttelijan eikä Pankkimiehen taskusta, joten skootterit vaihtuivat munamankeleihin.

IMG_5291

Sakurajima

Pyöräretki alkoi hieman liian myöhään ja vuokraamon täti kertoi, että ette ehdi millään ajaa saarta ympäri. Challenge accepted!

Tour de Sakurajiman mäkisen pyöräilyretken teki haasteelliseksi paitsi kuumankostea 30 asteen lämpötila myös hengitystä häiritsevät tulivuoren sylkemät tuhkasateet, mutta voimia antoi upeat maisemat ja kotimainen urheilujuoma.

IMG_5343 IMG_5051 IMG_5039 IMG_5332

Sakurajima

Paras ilta Japaniassa… tähän asti.

Käsienheiluttelija ja Pankkimies jatkoivat Shinkansen junalla niin pitkälle etelään kuin rataa riitti. Juna pysähtyi pääteasemalleen kaupunkiin nimeltä Kagoshima. Kagoshima on asukasluvultaan palttiarallaa Helsingin kokoinen kylä ja sen ihmiset ovat ällistyttävän iloisia ja mukavia.

Ällistyttävän asiasta tekee sen, että yksi maailman aktiivisimmista tulivuorista (Sakurajima) sijaitsee varttitunnin lauttamatkan päässä Kagoshimasta. Lisäksi kansalaisten elolle antaa kulmaa useat maanjäristykset ja tsunamit joiden vuoksi kagoshimalaiset harjoittelevatkin kaupungin evakuoimista säännöllisin väliajoin.

tsunamiescapebuilding

IMG_5017

Jo ensimmäisenä iltana kun Käsienheiluttelijan pankkikortti ei suostunut toimimaan ja automaatti, joka hyväksyi Master Cardin löytyi vasta parin tunnin tarpomisen jälkeen, sattuivat pojat nälissään eksymään pienenpieneen sushiravintolaan. Perinteinen japanialainen sushiravintola toimii niin, että asiakkaat istuvat kokin edessä ja kokki valmistaa kullekin haluamaansa ruokaa. Istuinpaikat ravintolan sisällä olivat kuitenkin täpötäynnä, mutta juuri kun matkalaiset olivat istahtamassa terassipöydälle huutelivat muut asiakkaat pojat sisälle ja kantoivat pöydän ääreen kaksi tuolia. Kokki sanoi, että hänen ravintolassaan ei kukaan syö yksin ulkopuolella.

IMG_5021

Japanialaisessa ravintolassa syöminen on jännittävää. Raaka kala taipuu uskomattomiin sfääreihin ja rajana on oikeastaan vain kokin mielikuvitus. Paitsi makuun, myös esillepanoon käytetään valtavasti ammattimaisuutta ja ruoka onkin kuin taideteos. Koska japanian kieli ei vieläkään Käsienheiluttelijalta ja Pankkimieheltä taipunut, pyysivät he kahdelta japanialaiselta herrasmieheltä apua ruuan tilaamisessa. Herrat työskentelivät konsultteina isossa Japanialais-Amerikkalaisessa yrityksessä ja puhuivat siksi ymmärrettävintä englantia pitkään aikaan. Pöytään tuotiin konsulttien pyynnöstä toinen toistaan kauniimpia ja maukkaampia annoksia.

Kagoshima sushi

Ruokajuomaksi paikallisen oluen lisäksi pojat pääsivät maistamaan Etelä-Japanialaisten lunkiuden salaisuutta, perinneherkkua Shōchūa. Shōchū on riisistä valmistettu tislattu viina joka useimmiten juodaan lämpimän veden kanssa. Lasi täytetään piripintaan ja tarjoillaan puisella, reunoilla varustetulla tarjottimella. Ylitse läikkyvä juoma ei siis mene hukkaan, vaan sen voi kaataa alustalta näppärästi takaisin lasiin.

Shōchū

Käsienheiluttelija ja Pankkimies viettivät uusien ystäviensä kanssa iltaa pitkälle yöhön saakka ja ennen kuin ehdittiin kissaa sanoa, olivat herrat ehtineet jo kuitata laskun vierailijoiden nenän edestä. ”This is the Japanese way…” Käsienheiluttelija ja Pankkimies toivottivat herrasmiehet tervetulleiksi Suomeen, jotta voisivat joskus korvata ikimuistoisen illan.

IMG_5020

IMG_5024

IMG_5026

Paras ilta Japaniassa… Tähän asti.

Taajamassa kolmeasataakahtakymppiä!

Rautatieliikenne on säilyttänyt Japaniassa merkittävän aseman ja kestää vertailun helposti minkä tahansa teollisuusmaan kanssa.

640px-JR_logo_(hokkaido)

Vaikka nopeimmat junat puksuttelevat helposti yli 300 kilometriä tunnissa, matka taittuu höyhenenkevyesti pehmeillä penkeillä istuen. Huolimatta siitä, että japanialaiset ovat hieman matalampi kansakunta, mahtui 190 cm korkea käsienheiluttelijakin istumaan helposti koivet ojennettuina. Ja kun ikkunapaikan varannut japanialainen herrasmies halusi poistua paikaltaan, ei käytäväpaikalla löhöilevän käsienheiluttelijan tarvinnut edes nostaa persustaan päästääkseen hänet ohi. Jokaisen penkkirivin vierestä löytyy myös pistoke ja matkustamoiden välistä WC-tilat erikseen miehille ja naisille, kännykkäkoppi sekä luonnollisesti limppariautomaatti.

IMG_5267

Japanialainen särmä pätee junissakin. Juna pysähtyy niin, että vaunujen ovet ovat millimetrintarkasti oman portin kohdalla. Porttien lisäksi laiturille on maalattu vaunun numerot opastamaan hämmennyksen valloittamaa turistia. Suomessa ihmetellään juna-asemien laituireilla A, B, C, D -kylttejä, joidenka mukaan pitäisi suurinpiirtein tietää missä kohtaa se oma vaunu tulee olemaan. Sanomattakin on myös selvää, että junat saapuvat ja lähtevät asemilta sekunnilleen aikataulussa. VR, otattehan muistiinpanoja?

IMG_4998IMG_5225

Limppariautomaatin lisäksi aika-ajoin vaunuun astelee kärrymyyjä joka ei veloita vedestä ihan niin paljoa kuin Ismo Leikola laulaa. Itseasiassa safkat ja virvokkeet ovat halvempia kuin Trans-Siperian junassa. Ja lisäksi ne saa hymyn kera toisin kuin Venäjällä.

Hyvä ratkaisu Japanian junailijalle on ostaa Japan Rail Pass, joka vastaa jokseenkin meidän kaikkien tuntemaa InterRail -lippua. JR-Pass oikeuttaa matkustamiseen tietyllä alueella tietyn ajan. JR-Pass ei ole erityisen halpa, mutta kannattava hankinta, jos tarkoituksena on pääasiassa matkustaa junalla. Käsienheiluttelija ja Pankkimies ostivat Osakasta viiden päivän Sanyo-Shikoku-Kyushu Passin jolla pääsee kaikkiin junatyyppeihin Etelä-Japaniassa. Passi maksoi 25 000 jeniä eli noin 191€.

Mutta VR… Pää pystyyn! Todistettavasti juna on joskus myöhässä Japaniassakin.

IMG_5111