Perillä?

”Isä olen täällä maailman toisella puolen,
äiti älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen.”

Helvetistä Itään -matkalla ei ollut varsinaista määränpäätä. Tarkoituksena oli ensin autoilla Biisonin kanssa ja mennä junalla Venäjän, Mongolian ja Kiinan läpi ja käväistä Japaniassa. Kaikki muu on tullut matkan varrella.

Paikka nimeltä ”Perillä” osoittautui olevan Sakurajiman tulivuori Etelä-Japaniassa. Tämä oli kaukaisin kolkka, johon Käsienheiluttelija ja Pankkimies ovat kotoaan eksyneet ja seuraava steppi on kotimatka.

Keskipäivän varjo

Keskipäivän varjo

Sakurajiman tulivuori Kagoshiman vieressä purkautuu hissukseen jatkuvalla syötöllä. Nykyinen purkausjakso alkoi vuonna 1955 ja sen kitusista tupruttaa yhä tulta ja laavaa päivittäin. Mennäänpä lähempää katsomaan! Sakurajiman saarelle pääsee Kagoshimasta kätevästi lautalla varttitunnissa hintaan ¥150, eli vähän reilun euron.

IMG_5310

Itse saari on kuin mikäkin kaunis omakotitaloalue kouluineen, lähikauppoineen jne. Asukkaat elelevät hissuksiin välittämättä vieressä poreilevasta 1117 metrin korkeuteen ulottuvasta laavapätsistä. Tulivuoren aktiivisuutta tarkkaillaan japanialaisella särmällä ja laavan kulkureittejä ohjaillaan laveilla uomilla metsän halki tyynelle valtamerelle. Isomman purkauksen sattuessa alue saadaan pikaisesti tyhjennettyä, sillä Sakurajiman ja Kagoshiman asukkaat tekevät evakuointiharjoituksia säännöllisin välajoin.

IMG_5045

Saaren ympärysmitta on about 35-40 kilometriä ja sen tutkimiseen kannattaa varata vähintään kokonainen päivä. Jos taskusta löytyy kansainvälinen ajokortti, voi esimerkiksi vuokrata skootterin ja huristella saaren ympäri. Skootterilla ajaessa kannattaa muistaa, että japanialaiset ajavat hassulla puolella tietä. KV-ajokorttia ei löytynyt Käsienheiluttelijan eikä Pankkimiehen taskusta, joten skootterit vaihtuivat munamankeleihin.

IMG_5291

Sakurajima

Pyöräretki alkoi hieman liian myöhään ja vuokraamon täti kertoi, että ette ehdi millään ajaa saarta ympäri. Challenge accepted!

Tour de Sakurajiman mäkisen pyöräilyretken teki haasteelliseksi paitsi kuumankostea 30 asteen lämpötila myös hengitystä häiritsevät tulivuoren sylkemät tuhkasateet, mutta voimia antoi upeat maisemat ja kotimainen urheilujuoma.

IMG_5343 IMG_5051 IMG_5039 IMG_5332

Sakurajima

Mainokset

Paras ilta Japaniassa… tähän asti.

Käsienheiluttelija ja Pankkimies jatkoivat Shinkansen junalla niin pitkälle etelään kuin rataa riitti. Juna pysähtyi pääteasemalleen kaupunkiin nimeltä Kagoshima. Kagoshima on asukasluvultaan palttiarallaa Helsingin kokoinen kylä ja sen ihmiset ovat ällistyttävän iloisia ja mukavia.

Ällistyttävän asiasta tekee sen, että yksi maailman aktiivisimmista tulivuorista (Sakurajima) sijaitsee varttitunnin lauttamatkan päässä Kagoshimasta. Lisäksi kansalaisten elolle antaa kulmaa useat maanjäristykset ja tsunamit joiden vuoksi kagoshimalaiset harjoittelevatkin kaupungin evakuoimista säännöllisin väliajoin.

tsunamiescapebuilding

IMG_5017

Jo ensimmäisenä iltana kun Käsienheiluttelijan pankkikortti ei suostunut toimimaan ja automaatti, joka hyväksyi Master Cardin löytyi vasta parin tunnin tarpomisen jälkeen, sattuivat pojat nälissään eksymään pienenpieneen sushiravintolaan. Perinteinen japanialainen sushiravintola toimii niin, että asiakkaat istuvat kokin edessä ja kokki valmistaa kullekin haluamaansa ruokaa. Istuinpaikat ravintolan sisällä olivat kuitenkin täpötäynnä, mutta juuri kun matkalaiset olivat istahtamassa terassipöydälle huutelivat muut asiakkaat pojat sisälle ja kantoivat pöydän ääreen kaksi tuolia. Kokki sanoi, että hänen ravintolassaan ei kukaan syö yksin ulkopuolella.

IMG_5021

Japanialaisessa ravintolassa syöminen on jännittävää. Raaka kala taipuu uskomattomiin sfääreihin ja rajana on oikeastaan vain kokin mielikuvitus. Paitsi makuun, myös esillepanoon käytetään valtavasti ammattimaisuutta ja ruoka onkin kuin taideteos. Koska japanian kieli ei vieläkään Käsienheiluttelijalta ja Pankkimieheltä taipunut, pyysivät he kahdelta japanialaiselta herrasmieheltä apua ruuan tilaamisessa. Herrat työskentelivät konsultteina isossa Japanialais-Amerikkalaisessa yrityksessä ja puhuivat siksi ymmärrettävintä englantia pitkään aikaan. Pöytään tuotiin konsulttien pyynnöstä toinen toistaan kauniimpia ja maukkaampia annoksia.

Kagoshima sushi

Ruokajuomaksi paikallisen oluen lisäksi pojat pääsivät maistamaan Etelä-Japanialaisten lunkiuden salaisuutta, perinneherkkua Shōchūa. Shōchū on riisistä valmistettu tislattu viina joka useimmiten juodaan lämpimän veden kanssa. Lasi täytetään piripintaan ja tarjoillaan puisella, reunoilla varustetulla tarjottimella. Ylitse läikkyvä juoma ei siis mene hukkaan, vaan sen voi kaataa alustalta näppärästi takaisin lasiin.

Shōchū

Käsienheiluttelija ja Pankkimies viettivät uusien ystäviensä kanssa iltaa pitkälle yöhön saakka ja ennen kuin ehdittiin kissaa sanoa, olivat herrat ehtineet jo kuitata laskun vierailijoiden nenän edestä. ”This is the Japanese way…” Käsienheiluttelija ja Pankkimies toivottivat herrasmiehet tervetulleiksi Suomeen, jotta voisivat joskus korvata ikimuistoisen illan.

IMG_5020

IMG_5024

IMG_5026

Paras ilta Japaniassa… Tähän asti.

Taajamassa kolmeasataakahtakymppiä!

Rautatieliikenne on säilyttänyt Japaniassa merkittävän aseman ja kestää vertailun helposti minkä tahansa teollisuusmaan kanssa.

640px-JR_logo_(hokkaido)

Vaikka nopeimmat junat puksuttelevat helposti yli 300 kilometriä tunnissa, matka taittuu höyhenenkevyesti pehmeillä penkeillä istuen. Huolimatta siitä, että japanialaiset ovat hieman matalampi kansakunta, mahtui 190 cm korkea käsienheiluttelijakin istumaan helposti koivet ojennettuina. Ja kun ikkunapaikan varannut japanialainen herrasmies halusi poistua paikaltaan, ei käytäväpaikalla löhöilevän käsienheiluttelijan tarvinnut edes nostaa persustaan päästääkseen hänet ohi. Jokaisen penkkirivin vierestä löytyy myös pistoke ja matkustamoiden välistä WC-tilat erikseen miehille ja naisille, kännykkäkoppi sekä luonnollisesti limppariautomaatti.

IMG_5267

Japanialainen särmä pätee junissakin. Juna pysähtyy niin, että vaunujen ovet ovat millimetrintarkasti oman portin kohdalla. Porttien lisäksi laiturille on maalattu vaunun numerot opastamaan hämmennyksen valloittamaa turistia. Suomessa ihmetellään juna-asemien laituireilla A, B, C, D -kylttejä, joidenka mukaan pitäisi suurinpiirtein tietää missä kohtaa se oma vaunu tulee olemaan. Sanomattakin on myös selvää, että junat saapuvat ja lähtevät asemilta sekunnilleen aikataulussa. VR, otattehan muistiinpanoja?

IMG_4998IMG_5225

Limppariautomaatin lisäksi aika-ajoin vaunuun astelee kärrymyyjä joka ei veloita vedestä ihan niin paljoa kuin Ismo Leikola laulaa. Itseasiassa safkat ja virvokkeet ovat halvempia kuin Trans-Siperian junassa. Ja lisäksi ne saa hymyn kera toisin kuin Venäjällä.

Hyvä ratkaisu Japanian junailijalle on ostaa Japan Rail Pass, joka vastaa jokseenkin meidän kaikkien tuntemaa InterRail -lippua. JR-Pass oikeuttaa matkustamiseen tietyllä alueella tietyn ajan. JR-Pass ei ole erityisen halpa, mutta kannattava hankinta, jos tarkoituksena on pääasiassa matkustaa junalla. Käsienheiluttelija ja Pankkimies ostivat Osakasta viiden päivän Sanyo-Shikoku-Kyushu Passin jolla pääsee kaikkiin junatyyppeihin Etelä-Japaniassa. Passi maksoi 25 000 jeniä eli noin 191€.

Mutta VR… Pää pystyyn! Todistettavasti juna on joskus myöhässä Japaniassakin.

IMG_5111

Majoitu ja peseydy Japaniassa

Ennen Etelä-Japaniaa käsienheiluttelija halusi nähdä Osakassa yhden nähtävyyden. Japanialaiset ovat rakentaneet sinne yhden maailman suurimmista Aquariumeista. Merenelävien eläintarha on rakennettu kallion ympärille ja sisään ja siellä asustaa jos jonkinlaisia elukoita meduusoista aina vasarahaihin asti. Akvaarion uumenissa noin kilometrin kävelyn aikana pääsee merenalaiseen fiilikseen niin hyvin kuin kuivana on ylipäänsä mahdollista päästä.

IMG_5176 IMG_5190 IMG_5203 IMG_5214

Muuten Osaka on Japanian kansainvälisen liikenteen keskus ja siellä ei herrasväki yhtä yötä kauempaa viihtynyt. Piti päästä hölläilemään pienempiin kyliin. Matka jatkui seuraavana aamuna kohti Etelä-Japaniaa. Josko nyt matkustamisen jälkeen alkaisi lomailu?

Huumorivaltioiden jälkeen Japania vaikuttaa ehdottomasti tyyriiltä. Kun Mongoliassa pedin sai vitosella, joutuu matkailija pulittamaan nukkumapaikasta vähintäänkin sen 25-35€ yö.

Tosin rahalle saa vastinetta. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen yösija Japaniassa on Ryokan.

IMG_5229

Ne voivat olla vaikeasti löydettävissä suurista kaupungeista, mutta jokaisen pikkukylän varustuksiin nämä kuuluvat. Kyseessä on siis perinteinen japanialainen majatalo. Tervetuloa! (Vaihda ulkokengät sandaaleihin tässä vaiheessa.) Huoneiden lattiat ovat tatamia (ota kengät pois ennen kuin astut tatamille), ja keskellä huonetta noin 30 senttimetrin korkeudella on pöytä. Pöytä laitetaan yöksi sivuun ja levitetään tatamille futonpatjat, jossa köllitään. Lisäksi jokaisesta huoneesta avautuu ovi tai vähintään ikkuna japanialaisen puutarhan raikastaviin tuulahduksiin. Ehtoolla vieras pukee ylleen Yukatan ja hipsii sandaalit jalassa pitkin natisevia lankkulattioita kuumaan kylpyyn mulimaan.

IMG_5230

IMG_4985

Kuumat kylvyt ovat japanialaisen tapa rentoutua raskaan päivän jälkeen. Niitä löytyy Nipponista yhtä tiheästi kuin Suomesta saunoja. Kylpyvesi on tosiaan kuumaa ja usein varustettu erilaisilla mineraaleilla. Kylpyallas ei kuitenkaan missään nimessä ole peseytymispaikka. Ammeen vierestä löytyy yleensä suihku kaikkine pesuaineineen, jossa puhdistautua ennen ammeeseen astumista. Pukuhuoneen seinät ovat usein vuorattu ohjeilla miten kylvyssä käyttäydytään. Älä ota paineita näistä. Ykkössääntö on että peseydyt ennen ammeeseen menoa. Muuten tärkeintä on että rentoudut ja nautit olostasi.

Varsinkin tulivuorten varjostamassa Etelä-Japaniasta löytyy useita kuumien lähteiden päälle rakennettuja yleisiä kylpylöitä (Onsen, 温泉). Tätä ei missään nimessä kannata jättää väliin. Tytöt ja pojat kylpevät erikseen ja erilaisia altaita on vierekkäin useita. Onsenissa vierailun jälkeen on ihan suotavaa istahtaa soffalle nauttimaan oluesta tai teestä.

Sitten onseninraikkaana syömään.

Meidän oma salakieli

enigmaVälillä matkalla tulee tilanteita, jossa tarvitaan omaa salakieltä. Esimerkiksi kun pohditaan, että luotetaanko siihen kummallisen näköiseen mieheen, joka kaivoi taskustaan pontikkapullon, tai että viekö tämä pimeä taksi meidät varmasti oikeaan paikkaan kohtuullisilla kustannuksilla.

Oiva etu salakielelle on, että sitä pystyy sekä puhumaan että kirjoittamaan nopeasti. Salakielen pitää olla helppo niille, jotka sitä käyttää. Kuitenkin sen tulee koostua sellaisista sanoista, joita vastapuolen on mahdotonta ymmärtää. Salakielen puhuttu muoto on usein nopeaa ja epäselvää asiaan harjaantumattomalle kuulijalle.

On myös selkeä etu, että salakieli ei perustu mihinkään toiseen kieleen. Salakielellä kommunikoinnissa kannattaa huomioida myös, että kasvojen ilmeet ja käsien liikkeet saattavat paljastaa melko paljon puhutusta asiasta, vaikka puhuttu kieli olisikin täysin tuntematon vastapuolelle.

Pojat käyttivät matkalla paljon omaa salakieltään. Tämä blogimerkintäkin on kirjoitettu sillä.