Taajamassa kolmeasataakahtakymppiä!

Rautatieliikenne on säilyttänyt Japaniassa merkittävän aseman ja kestää vertailun helposti minkä tahansa teollisuusmaan kanssa.

640px-JR_logo_(hokkaido)

Vaikka nopeimmat junat puksuttelevat helposti yli 300 kilometriä tunnissa, matka taittuu höyhenenkevyesti pehmeillä penkeillä istuen. Huolimatta siitä, että japanialaiset ovat hieman matalampi kansakunta, mahtui 190 cm korkea käsienheiluttelijakin istumaan helposti koivet ojennettuina. Ja kun ikkunapaikan varannut japanialainen herrasmies halusi poistua paikaltaan, ei käytäväpaikalla löhöilevän käsienheiluttelijan tarvinnut edes nostaa persustaan päästääkseen hänet ohi. Jokaisen penkkirivin vierestä löytyy myös pistoke ja matkustamoiden välistä WC-tilat erikseen miehille ja naisille, kännykkäkoppi sekä luonnollisesti limppariautomaatti.

IMG_5267

Japanialainen särmä pätee junissakin. Juna pysähtyy niin, että vaunujen ovet ovat millimetrintarkasti oman portin kohdalla. Porttien lisäksi laiturille on maalattu vaunun numerot opastamaan hämmennyksen valloittamaa turistia. Suomessa ihmetellään juna-asemien laituireilla A, B, C, D -kylttejä, joidenka mukaan pitäisi suurinpiirtein tietää missä kohtaa se oma vaunu tulee olemaan. Sanomattakin on myös selvää, että junat saapuvat ja lähtevät asemilta sekunnilleen aikataulussa. VR, otattehan muistiinpanoja?

IMG_4998IMG_5225

Limppariautomaatin lisäksi aika-ajoin vaunuun astelee kärrymyyjä joka ei veloita vedestä ihan niin paljoa kuin Ismo Leikola laulaa. Itseasiassa safkat ja virvokkeet ovat halvempia kuin Trans-Siperian junassa. Ja lisäksi ne saa hymyn kera toisin kuin Venäjällä.

Hyvä ratkaisu Japanian junailijalle on ostaa Japan Rail Pass, joka vastaa jokseenkin meidän kaikkien tuntemaa InterRail -lippua. JR-Pass oikeuttaa matkustamiseen tietyllä alueella tietyn ajan. JR-Pass ei ole erityisen halpa, mutta kannattava hankinta, jos tarkoituksena on pääasiassa matkustaa junalla. Käsienheiluttelija ja Pankkimies ostivat Osakasta viiden päivän Sanyo-Shikoku-Kyushu Passin jolla pääsee kaikkiin junatyyppeihin Etelä-Japaniassa. Passi maksoi 25 000 jeniä eli noin 191€.

Mutta VR… Pää pystyyn! Todistettavasti juna on joskus myöhässä Japaniassakin.

IMG_5111

Mainokset

Ja Ja Ja Japania!!

Kuu ja tähtet taivahalla vilkuttaa
Renki tytön kanssa metsään nilkuttaa
Pusi pusi kuuluu pian jo kuusen alta
Tytön kamppaa kohta pojan jalka
Kuusen vieressä on vanha Pinja
Poika häippää, taisi olla ninja
Tyttö ikävöi heti paljon Tapaniaan
Tapahtumat sijoittuvat tässä vanhaan Japaniaan

(Tunnetun suomalaisen viihdealan moniosaajan haiku-muotoon
kirjoitettu runo nimeltään Tanka-runo.)

Viimeisenä kohteenaan Käsienheiluttelija ja Pankkimies suuntasivat China Eastern Airlinesin potkurit Pekingistä kohti Japanian Osakaa. Lentoajaksi oli Käsienheiluttelijan tekemässä varauksessa ilmoitettu noin 5 tuntia. Kahden hengen seurue hämmästyikin koneen aloittaessa laskeutumisvalmistelut reilun tunnin lennon jälkeen. Lentokoneessa kuulutuskielinä toimivat chinese ja chinglis. Matkailijamme koettivat epätoivoisesti saada selvää jälkimmäisestä, mutta Paavo M. Petäjääkin vahvemman aksentin lisäksi hankaluuksia tuotti äänenlaatu, joka muistutti huutamisen vuoksi erään edesmenneen itävaltalaistaiteilijan tapaa pahoinpidellä mikrofonin kalvoa.

IMG_0358

Näyte kielestä nimeltä chinglish.

Tietämättöminä paikasta matkasta karaistuneet kulkijamme kuitenkin nousivat muiden tapaan koneesta pois ja lähtivät kulkemaan jonossa, johon osa muista matkustajista asettui.

IMG_4945Pian selvisikin, että maastapoistujien tuli kiertää muutama sata metriä terminaalissa leimauspisteen läpi, että kunniallisen vakuutuksen mukaisesti matkailijamme eivät jää laittomasti Kiinan kansantasavaltaan esimerkiksi töihin. Tämän jälkeen reitti kulki vielä kertaalleen turvatarkastuksen läpi, samalle portille ja samaan koneeseen, josta hetki aiemmin kaikki käskettiin ulos. Oman mausteensa toi Käsienheiluttelijan ennen portille menoa tilaamat kolmioleivät, joita Pankkimies jäi odottamaan. Asiakkaita tässä hyvin lentokenttämäisessä pikkuravintolassa ei ollut yhtäkään, henkilökuntaa sen sijaan 3-4 ihmistä. Kolmioleipien tekeminen kuitenkin kesti useasta prosessin nopeuttamispyynnöstä huolimatta 10-15 minuuttia, jonka aikana kahta viimeistä matkustajaa kuulutettiin neljä kertaa kiirehtimään Osakan koneeseen. Onneksi Käsienheiluttelija heilutteli käsiään menestyksekkäästi, eikä lähtöportilla oltu edes vihaisia kolmioleipiä kantavalle Pankkimiehelle.

Koneen laskeutuessa vihdoin Osakaan, matkailijamme olivat saapuneet etapille, joka kuului Pankkimiehen vastuualueeseen. (Käsienheiluttelijan vastuualueen ollessa matka Helsingistä Moskovaan.) Ensimmäinen kosketus japanialaisten ystävällisyydestä suomalaisia kohtaan havaittiin, kun ulkomaalaisille tarkoitettujen tullitiskien ruuhkautuessa virkailijat viittoivat kumarrusten kera Käsienheiluttelijan ja Pankkimiehen vapaille tiskeille, jotka oli varustettu ”Citizens of Japan” -kyltein. Tiskillä virkailijan puheen määrä nousi eksponentiaalisesti tämän huomatessa, ettei maahantulokortin ”Hotel” -kenttää ollut täytetty. Puheen sisältäessä yhä enemmän japanian kieltä matkailijamme ymmärsivät, että selitys myöhemmin varattavasta majoituksesta ei toiminut. Tyhjään kenttään oli saatava hotelli. Käsienheiluttelija kuitenkin huikkasi Pankkimiehelle jonkin hotellin nimen, jonka tämä sanoi virkailijalle saaden aikaan pikaiset leimat passiin ja kiitollisen hymyn tervetulotoivotuksineen. Kyseisen hotellin nimeä saati sijaintia eivät matkailijamme kuitenkaan sen koommin muistaneet.

640px-JR_logo_(hokkaido)Osakan lentokentällä matkailijamme lähtivät rinkkoineen Japanian rautatieyhtiö JR:n, jonka logo muuten muistuttaa erehdyttävästi VR:n logoa, asiakaspalvelupisteelle. Onneksi jälkeenpäin selvisi, ettei näiden kahden maan rautatieyhtiöllä ole mitään muuta yhteistä.

Ja kiinalainen huutaa

Kiinalaisia on hirveän suuri määrä. Kiinalainen kommunikoi toisen kanssa huutamalla, ilkeilemällä ja vittuilemalla. ”Oletko idiootti?! Tämä riisi on paistettu ihan väärin!” Huutaa asiakas kokille. ”Itse olet idiootti! Näin riisi on aina paistettu!” Huutaa kokki takaisin asiakkaalle.

Kommunikointi saattaa kuullostaa hiljaisesta suomalaisesta erittäin kiusalliselta. Ei ymmärrä sanaakaan mitä se huutaa, mutta joku hätä sillä varmasti on. Tuntui kuin olisimme kuulleet maailman pahimmat kiroukset taksikuskin toimesta kun ei suostuttu maksamaan tietulleja matkalla muurille koska niiden piti kuulua taksimatkan hintaan.

Kiinalainen, joka jakaa valtionsa 1 353 821 000:n muun kiinalaisen kanssa joutuu tekemään itsestään numeron jos aikoo pärjätä. Tämä opitaan jo pikkulapsena. Kaino pyyntö hiekkalaatikolla harvoin tehoaa, kun jakaa leikkipaikan miljardin muun kanssa. Tahto pitää huutaa läpi. Mielellään kirosanojen kanssa. Oi sitä meteliä.

Kiinalainen kantaa huutavaa lastaan sylissään niin kauan kun jaksaa. Ei ole eriskummallista nähdä 45-kiloista kiinalaisäitiä joka kantaa sylissään melkein yhtä painavaa lasta. Eikös nuo lapset osaa itse kävellä? Saimme selityksen tälle. Kiinan laki sanoo, että naista jolla on lapsi sylissään, ei saa pidättää. Ja sitten lapsi taas huutaa. Ja äiti huutaa takaisin.

Jos aikomuksenasi on viettää rauhallinen loma hiljaisuudessa, älä mene Pekingiin.

Ai niin! Jokaisessa kielessä on mutina, jota hoetaan kun mietitään mitä sanotaan. Suomalainen sanoo ”ööö…” Englantilainen ”um…” jne. Kiinalainen sanoo huutamisen välissä jotain, joka kuullostaa ihan ”nigga, nigga, nigga…” Näin sanoen kiinalainen siis miettii mitä hän seuraavaksi huutaa. Hän ei siis välttämättä ole rasisti.

Tämä kirjoitus on kirjoitettu Pekingissä vierailleen suomalaisen näkökulmasta. Kaikki kiinalaiset eivät välttämättä ole ihan samanlaisia. Toivottavasti eivät.
IMG_4937

On se iso, on se komea

Käsienheiluttelija ja Pankkimies lyöttäytyivät Pekingissä yhteen Tuomaksen ja Miron kanssa. Tuomas oli jo muutaman kuukauden opiskellut Kiinassa ja Miro tuli morjenstamaan kaveria ennen kuin kesätyöt alkoivat. Kiinan muurille tiensä löytäminen on vähän kuin etsisi juhannusaattona pullollista olutta. Helppoa! Tarvitsee vain näyttää turistilta, niin avot. Kyyti järjestyy. Tämä ryhmä otti kuitenkin matkanjärjestämisen omiin käsiinsä ja meni muurille prameesti mittarilla. Taksikuskin kanssa sovittiin hinta 400 Yania (n. 50e) johon kuului menopaluu ja odottaminen autossa sillä aikaa, kun turistit kiipesivät muurille. Hostelli, johon Pankkimies ja Käsienheiluttelija majoittuivat tarjosi samankaltaisia reissuja 200 yanilla/osallistuja ja meitä kun oli neljä, niin tulihan tämä edulliseksi.

IMG_5116

Kiinan muurilla ei kävellä. Siellä kiivetään. Lontooksi puhutaan, että ”I climbed the Great wall of China.” Ei voi kun ihailla tämän pytingin rakentajia. Muuri myötäilee, jo muutenkin mäkistä Kiinan metsämaastoa ja nousut ovat todella jyrkkiä. Lisäksi noin 100 metrin välein on rakennettu vartiotorneja. Vartiotorneja oli niin lähekkäin, että torneissa lymyilevien sotilaiden jousipyssyjen kantomatka riitti hoitamaan puolustuksen koko muurin mitalta.

IMG_5121

Muurilla oli kolme tarkoitusta. Ensinnäkin rakentaa Kiinalle selkeä pohjoisraja, toisekseen pitää Pohjoisen barbaarit (mongolialaiset) poissa Kiinasta ja kolmanneksi, pitää kiinalaiset ruodussa. Kiinan keisari (tämä Paavo Lipposen keskustelukumppani) ja muut vallanpitäjät pitivät kiinalaisia peloissaan kertomalla sivistymättömästä pohjoisesta kauhutarinoita. Yksi hirvittävin rangaistus, jonka kiinalaiselle vangille annettiin oli karkoitus muurin toiselle puolelle. Tätä pidettiin kuolemanrangaistuksesta vielä pykälää pahempana.

Kiinan muuri tuli tarpeettomaksi 1500-luvun loppupuolella, kun Kiina teki rauhan pohjoisten barbaarien kanssa. Sota oli päättynyt ja portit avattiin. Muurin annettiin rapistua ja 1900-luvun alussa, kun viimeinen kiinan keisari luopui vallasta sitä alettiin jopa tuhota järjestelmällisesti. Muuri muistutti kiinalaisia keisarivallasta ja eihän semmoinen sovi. Vasta valittu johtaja, herra nimeltä Deng Xiaoping ymmärsi kuitenkin muurin markkina-arvon ja sanoi vuonna 1984, että eiköhän laiteta se uudestaan kuntoon ja veloiteta vähän pääsymaksua ihmisiltä, jotka siellä haluavat käydä. Nykyään muuri on Unescon suojelukohde ja siellä vierailee vuosittain palttiarallaa 130 miljoonaa turistia.

IMG_5152

Kiinan muuri ei ole yksi yhtenäinen muuri paikasta A paikkaan B, vaan se on useiden muurien rykelmä. Joskus muurit muodostavat sisälleen kaupungin rajat ja joskus näyttää siltä, että muureja kulkisi kaksi rinnatusten.

Muutama tylsä fakta loppuun:

Kiinan muurin pituus mitattiin ensimmäistä kertaa metrilleen marraskuussa 2012. Kiinan muuri on täsmälleen 21 196,18 kilometriä pitkä.

Screen Shot 2013-06-17 at 19.47.49v2

Mainittakoon vielä, että Kiinalla on yhteistä maarajaa naapurivaltioidensa kanssa vähän reilu 22 000 kilometriä. Valtioiden rajat tosin muuttuu, muuri pysyy..

Huomenta Kiinasta

Mongolian jälkeen Käsienheiluttelija ja Pankkimies vilkuttivat hyvästit Biisonille, joka jatkoi reissuansa Ulan-Uden kautta takaisin Jaroslavliin Mummon luokse. Emme voisi kuvitella parempaa opasta Venäjän halki kuin Biisonin. Pääsimme tutustumaan sellaisiin paikkoihin mihin harva keksisi mennä ja missä ei juurikaan ulkomaalaisia ole ennen käynyt. Tästä lähtien Käsienheiluttelijan ja Pankkimiehen oli pärjättävä omillaan. Kiitti hei, ja turvallista matkaa!

20130608-005736.jpg

Seuraavaksi Kiina. Junakaveriksi sattui mongolialainen kauppatieteilijä, joka puhui melko ymmärrettävää englantia. Kerroimme olevamme Suomesta ja hämmästyimme suuresti, kun mongolialainen kysyi, että miten Suomelle kävi jääkiekon pronssimatsissa. What!! Noh.. Kauppatieteilijä elää nyt siinä uskossa, että Suomi voitti tuon matsin. Eli jos tapaatte kaveria, kertokaa terveisiä.

20130608-005927.jpg

Mongolialainen kauppatieteilijä tapasi matkustella usein Kiinaan. Venäjän lailla Kiina on elintärkeä kauppakumppani Mongolialle. Kauppatieteilijän tarkoituksena on opiskella kiinaa ja tehdä elantonsa Kiinan ja Mongolian välisellä kaupalla. Kiinalaisetkin tykkäävät ostaa kuparia. Kauppatieteilijä opetti meille heti alkuun tärkeimmät sanat kiinaksi. Kiitos: Schi, Hyvää päivää: Nihau jne. Lausuminen tuntui olevan vielä tärkeämpää, kuin Venäjällä. Schitä ja Nihauta toisteltiin noin 100 kilometrin matkan ajan, ennen kuin kauppatieteilijä hyväksyi sen. Tehokas kahden sanan oppitunti. Luulis pärjäävän.

Venäjän ja Mongolian raja kannattaa muuten ylittää jollain muulla tavalla kun junalla. Junassa joutuu vartoomaan useita tunteja ilman, että pääsee pois tai vessaan. Lain mukaan Mongoliaan ei saa saapua kävellen, mutta raja-asemilla tehdään bisnestä viemällä turisteja autolla Mongoliaan. Kuski pyytää asiakkaalta ensin n. 100 euroa, mutta jos jaksat tinkiä, pääset kyllä kympilläkin. Istuimme eväinemme junassa ja olimme varautuneet samanlaiseen odotukseen Mongoliasta poistuttaessa, mutta se ei ollutkaan niin paha. Rajan ylitys kesti about 4 tuntia ja siinä ajassa ehdittiin vaihtaa myös uudet renkaat alle.

Renkaiden vaihto on näppärä homma. Vaunut erotetaan toisistaan ja ajetaan kahdelle vierekkäiselle raiteelle. Raiteiden sivulla on nostolaitteet, jotka nostavat vaunut ylös. Venäjän raideleveyksiset renkaat vedetään taakse ja edestä työnnetään Kiinan, hieman kapeammat rinkulat tilalle. Matkustajat odottavat tämän ajan vaunussa. Samaan syssyyn hoidetaan myös passientarkastukset ynnä muut prosedyyrit. Kauppatieteilijä tiesi kertoa, että joskus vaunusta pääsee myös ulos ihastelemaan ja kuvaamaan renkaidenvaihtoa. Tällä kertaa ei päästy.

20130608-010350.jpg

Tapasimme Olchonin saarella Baikalissa herrasmiesnelikon, jonka jäsenet olivat jättäneet vaimot ja lapset ja lapsenlapset kotiin ja lähteneet seikkailulle. Nämä noin kuudenkymmenen ikävuoden molemmin puolin olevat herrat huusivat lossijonossa selvällä suomenkielellä, että ”Paljonko kello on.” Tästä tulikin lentävä lause tuleviin tapaamisiimme. Herrat nimittäin majoittautuivat kahden hytin päähän samaan vaunuun. Pyydämme tässä välissä anteeksi niiltä ruotsalaisilta, jotka olivat meidän välissämme. Förlåt oss. Herrasväki piti tärkeänä, että matkalla ei lopu kesken tarinat eikä vodka ja useinhan nämä korreloivat toisiaan varsin mukavasti. Erittäin lystikästä seuraa, mutta jätetään ne tarinat kirjoittamatta tähän blogiin.

Samaan junaan eksyi myös muitakin tuttuja. Siperian junassa tapaamamme Hollantilainen Charlotte kävi esittelemässä säihkyvää kihlasormustaan. Michael oli laskeutunut polvilleen Gobin autiomaan läheisyydessä korkean vuoren päällä ja luovuttanut Hollannista ostamansa sormuksen kantovastuun tyttöystävälleen. Onnea heille! Lisäksi UB:ssä tapaamamme ranskalainen ryhmä nukkui krapulaansa pois toisessa vaunussa. Onnea myös heille.

Kiinan raja ylitettiin keskiyön paikkeilla ja meille kerrottiin visuaalisesti, että kyllä täällä pärjätään. Kiinan puolen raja-asemalla soi ämyreistä kaunis kiinalainen musiikki ja pensasaidat ja -puut olivat millimetrintarkasti tasoitettua. Roskia ei näkynyt missään.

Seuraavana aamuna näimme, että Peking ei ollut ihan samanlainen.

Siskoja, Baikalinhylkeitä ja pontikkaa

Mummo pakkasi Biisonin mukaan suklaat ja halauksen hänen sisarelleen Irkutskissa. Sisko asui aika kaukana ytimestä. Noin 45 minuutin bussimatkan päästä rautatieasemalta. Ihan helppo ei perille ollut löytää, mutta viimein siskon portin ovi aukesi ja ihka oikea nunna avasi oven. Sisko ei siis ollutkaan sisko, vaan sisar. Mikäs siinä. Venäjän kieli teki siis tepposet.

Raskaan junamatkan jälkeen pojat pääsivät siis lepäämään Paavi Benedictuksen valvovien silmien alla ja löytyipä jokaisen huoneen jokaiselta seinältä myös kullatut krusifiksikin. Ortodoksisessa maassa tyhmä on siis vieraillut Moskeijassa, Luterilaisessa kirkossa ja Katolisessa nunnaluostarissa, muttei ainoassakaan ortodoksisessa kirkossa.
20130529-015830.jpg

Irkutsk on Siperian pääkaupunki ja monen reppureissaajan kohtauspaikka. Se näkyy mm. siinä, että tarjoilijat saattavat jopa hymyillä asiakkaille. Irkutskista löytyy jos jonkinlaista Mäkkäriä, Subwaytä ja esimerkiksi Leninstreet Coffee, joka muistuttaa elävästi tiettyä tuttua länsimaalaista kahvilabrändiä.
20130529-020939.jpg

Irkutsk on aika kaukana varsinaisesta Baikal-järvestä (60km), mutta Baikal on ehdottomasti päivän parin arvoinen kohde. Kolmikko lähti ensin Listvyanka -nimiselle rantakaupungille syömään paikallista kalaa, eli Omulia. Omul syödään, vähän niinkuin kaikki muukin ruoka Venäjällä, vodkan kanssa. Ja on se hyvää. Tosin nälkäisenä nämä pojat syövät ihan mitä tahansa. Reippaita poikia kun oliva, he kiipesivät kauas pois turistien kynsistä korkealle vuorelle ihailemaan Baikalin maisemia niitä syömään. On sitä huonompiakin paikkoja nauttia virvokkeita.
20130529-022431.jpg

Seuraavana päivänä Listvyankan turistien määrä lakkasi viehättämästä ja porukka siirtyi kohti Olhonin saarta, minne turistit yleensä löytävät tiensä vasta elokuussa. Paikka olikin sen näköinen, että se odotti elokuun turistiryntäystä. Uusia hirsihotelleja rakennettiin ja auki olivat lähinnä muutama pieni kauppa ja kahvila. Kolmikko hoiti itselleen majapaikan ja lähti katsomaan kaunista Baikalia. 20130529-023107.jpg

Kirkas vesi, tyynesti järvessä keinuvat jäälautat, sekä vastarannalla siintävät lumiset vuortenhuiput lähes kutsuivat uimaan. Ja pian Baikalilla nähtiin useita saimaannorpan venäjänserkkuja: Baikalinhylkeitä.

20130529-023508.jpg

Olhonin saarella ei luonnollisestikaan ollut mahdollisuutta nostaa käteistä. Eikä kolmikolta ollut juuri rahaa yöpymiseen, mutta se ei ole Venäjällä ongelma. Takaisin Irkutskiin pankkiautomaatin luo päästiin hotellin emännän kyydillä. Matkan varrella emäntä tiputti auton ikkunasta silloin tällöin muutaman kolikon shamaanijumalille, että matka olisi suotuisa.

Emäntä otti matkaansa myös saarella koko ikänsä asuneen lossikuski Ivanin. Ivan napautti muutaman kerran sormella kurkkuunsa, josta tiedettiin, että nyt oli aika juoda. Hän kaivoi laukustaan Coca-Cola light -pullon täynnä Samagonia (pontikkaa) ja pysähdyimme levähdyspaikalle ottamaan lasillisen tai kaksi. Tässä kuvassa kultahampainen Ivan kertoo miten pontikkaa valmistetaan.

20130529-024224.jpg

Ja tässä jo nautiskellaan.

20130529-024332.jpg

Ivanin mielestä suomalaiset olivat lunkia sakkia ja lupasi tulla käymään joskus. Ivan innostui, kun kerroimme, että suomalaiset naiset ovat äärimmäisen kauniita.

Seuraavaksi junalla Mongoliaan, mutta ensin. Malja maittemme väliselle ystävyydelle!

20130529-024536.jpg