Ja Ja Ja Japania!!

Kuu ja tähtet taivahalla vilkuttaa
Renki tytön kanssa metsään nilkuttaa
Pusi pusi kuuluu pian jo kuusen alta
Tytön kamppaa kohta pojan jalka
Kuusen vieressä on vanha Pinja
Poika häippää, taisi olla ninja
Tyttö ikävöi heti paljon Tapaniaan
Tapahtumat sijoittuvat tässä vanhaan Japaniaan

(Tunnetun suomalaisen viihdealan moniosaajan haiku-muotoon
kirjoitettu runo nimeltään Tanka-runo.)

Viimeisenä kohteenaan Käsienheiluttelija ja Pankkimies suuntasivat China Eastern Airlinesin potkurit Pekingistä kohti Japanian Osakaa. Lentoajaksi oli Käsienheiluttelijan tekemässä varauksessa ilmoitettu noin 5 tuntia. Kahden hengen seurue hämmästyikin koneen aloittaessa laskeutumisvalmistelut reilun tunnin lennon jälkeen. Lentokoneessa kuulutuskielinä toimivat chinese ja chinglis. Matkailijamme koettivat epätoivoisesti saada selvää jälkimmäisestä, mutta Paavo M. Petäjääkin vahvemman aksentin lisäksi hankaluuksia tuotti äänenlaatu, joka muistutti huutamisen vuoksi erään edesmenneen itävaltalaistaiteilijan tapaa pahoinpidellä mikrofonin kalvoa.

IMG_0358

Näyte kielestä nimeltä chinglish.

Tietämättöminä paikasta matkasta karaistuneet kulkijamme kuitenkin nousivat muiden tapaan koneesta pois ja lähtivät kulkemaan jonossa, johon osa muista matkustajista asettui.

IMG_4945Pian selvisikin, että maastapoistujien tuli kiertää muutama sata metriä terminaalissa leimauspisteen läpi, että kunniallisen vakuutuksen mukaisesti matkailijamme eivät jää laittomasti Kiinan kansantasavaltaan esimerkiksi töihin. Tämän jälkeen reitti kulki vielä kertaalleen turvatarkastuksen läpi, samalle portille ja samaan koneeseen, josta hetki aiemmin kaikki käskettiin ulos. Oman mausteensa toi Käsienheiluttelijan ennen portille menoa tilaamat kolmioleivät, joita Pankkimies jäi odottamaan. Asiakkaita tässä hyvin lentokenttämäisessä pikkuravintolassa ei ollut yhtäkään, henkilökuntaa sen sijaan 3-4 ihmistä. Kolmioleipien tekeminen kuitenkin kesti useasta prosessin nopeuttamispyynnöstä huolimatta 10-15 minuuttia, jonka aikana kahta viimeistä matkustajaa kuulutettiin neljä kertaa kiirehtimään Osakan koneeseen. Onneksi Käsienheiluttelija heilutteli käsiään menestyksekkäästi, eikä lähtöportilla oltu edes vihaisia kolmioleipiä kantavalle Pankkimiehelle.

Koneen laskeutuessa vihdoin Osakaan, matkailijamme olivat saapuneet etapille, joka kuului Pankkimiehen vastuualueeseen. (Käsienheiluttelijan vastuualueen ollessa matka Helsingistä Moskovaan.) Ensimmäinen kosketus japanialaisten ystävällisyydestä suomalaisia kohtaan havaittiin, kun ulkomaalaisille tarkoitettujen tullitiskien ruuhkautuessa virkailijat viittoivat kumarrusten kera Käsienheiluttelijan ja Pankkimiehen vapaille tiskeille, jotka oli varustettu ”Citizens of Japan” -kyltein. Tiskillä virkailijan puheen määrä nousi eksponentiaalisesti tämän huomatessa, ettei maahantulokortin ”Hotel” -kenttää ollut täytetty. Puheen sisältäessä yhä enemmän japanian kieltä matkailijamme ymmärsivät, että selitys myöhemmin varattavasta majoituksesta ei toiminut. Tyhjään kenttään oli saatava hotelli. Käsienheiluttelija kuitenkin huikkasi Pankkimiehelle jonkin hotellin nimen, jonka tämä sanoi virkailijalle saaden aikaan pikaiset leimat passiin ja kiitollisen hymyn tervetulotoivotuksineen. Kyseisen hotellin nimeä saati sijaintia eivät matkailijamme kuitenkaan sen koommin muistaneet.

640px-JR_logo_(hokkaido)Osakan lentokentällä matkailijamme lähtivät rinkkoineen Japanian rautatieyhtiö JR:n, jonka logo muuten muistuttaa erehdyttävästi VR:n logoa, asiakaspalvelupisteelle. Onneksi jälkeenpäin selvisi, ettei näiden kahden maan rautatieyhtiöllä ole mitään muuta yhteistä.

Vessat around the world

Tellus kantaa päällänsä jos jonkinlaisia paskahuuseja. Ja vessan siisteys onkin länsimaalaiselle kermaperseelle usein jopa tärkeämpää kuin ruuan puhtaus. Kovinkaan kauaksi ei koto-Suomesta tarvitse mennä, että vessa ei enää tyttölapsille kelpaa ja poikien asteikollakin välillä mieluummin pidättelee seuraavaan paikkaan.

Saransk, Venäjä

Roadtripillä luonto oli usein vessasi.

IMG_3121

Roadtripillä luonto oli usein vessasi. osa 2

IMG_4499

Jaoslavlilaisessa baarissa oikein parketilla varustettu versio reiästä lattiassa. Huomaa myös vessapaperi!

IMG_0291

Tämä vessa toimi. Arvaatko mistä kulkuvälineestä?

IMG_4586

Väittäisin, että rautatieaseman vessat olivat siistimpiä Venäjällä kuin Suomessa. Kuva Naushkista Venäjän ja Mongolian rajalta.

IMG_4655

Mongoliassa lattiaan sahatun reiän viereen oli kehitetty valtava innovaatio. Pisuaari.

IMG_4648

Tosin kun matkusti hieman kaupungista pois päin, vessat muuttuivat poikienkin asteikolla hieman ällöttäviksi.

IMG_4788

Pekingiläisessä yleisessä vessassa annettiin vieraalle mahdollisuus valita, haluaako istua vaiko kyykkiä.

IMG_4879

Toisinaan vessassa käynti oli klaustrofobinen kokemus.

IMG_4552

Toisinaan taas sosiaalinen kokemus.

Ja lähes kaikkialla varoitettiin, että vessanpönttöön saisi laittaa vain sitä itseänsä.

Ja lähes kaikkialla varoitettiin, että vessanpönttöön saisi laittaa vain sitä itseänsä.

Ei siis sen ihmeellisempiä.

Todellinen kruununjalokivi löytyi kuitenkin nousevan auringon maasta…

IMG_4963

And my ass has never been cleaner.

Meidän oma salakieli

enigmaVälillä matkalla tulee tilanteita, jossa tarvitaan omaa salakieltä. Esimerkiksi kun pohditaan, että luotetaanko siihen kummallisen näköiseen mieheen, joka kaivoi taskustaan pontikkapullon, tai että viekö tämä pimeä taksi meidät varmasti oikeaan paikkaan kohtuullisilla kustannuksilla.

Oiva etu salakielelle on, että sitä pystyy sekä puhumaan että kirjoittamaan nopeasti. Salakielen pitää olla helppo niille, jotka sitä käyttää. Kuitenkin sen tulee koostua sellaisista sanoista, joita vastapuolen on mahdotonta ymmärtää. Salakielen puhuttu muoto on usein nopeaa ja epäselvää asiaan harjaantumattomalle kuulijalle.

On myös selkeä etu, että salakieli ei perustu mihinkään toiseen kieleen. Salakielellä kommunikoinnissa kannattaa huomioida myös, että kasvojen ilmeet ja käsien liikkeet saattavat paljastaa melko paljon puhutusta asiasta, vaikka puhuttu kieli olisikin täysin tuntematon vastapuolelle.

Pojat käyttivät matkalla paljon omaa salakieltään. Tämä blogimerkintäkin on kirjoitettu sillä.

Ja kiinalainen huutaa

Kiinalaisia on hirveän suuri määrä. Kiinalainen kommunikoi toisen kanssa huutamalla, ilkeilemällä ja vittuilemalla. ”Oletko idiootti?! Tämä riisi on paistettu ihan väärin!” Huutaa asiakas kokille. ”Itse olet idiootti! Näin riisi on aina paistettu!” Huutaa kokki takaisin asiakkaalle.

Kommunikointi saattaa kuullostaa hiljaisesta suomalaisesta erittäin kiusalliselta. Ei ymmärrä sanaakaan mitä se huutaa, mutta joku hätä sillä varmasti on. Tuntui kuin olisimme kuulleet maailman pahimmat kiroukset taksikuskin toimesta kun ei suostuttu maksamaan tietulleja matkalla muurille koska niiden piti kuulua taksimatkan hintaan.

Kiinalainen, joka jakaa valtionsa 1 353 821 000:n muun kiinalaisen kanssa joutuu tekemään itsestään numeron jos aikoo pärjätä. Tämä opitaan jo pikkulapsena. Kaino pyyntö hiekkalaatikolla harvoin tehoaa, kun jakaa leikkipaikan miljardin muun kanssa. Tahto pitää huutaa läpi. Mielellään kirosanojen kanssa. Oi sitä meteliä.

Kiinalainen kantaa huutavaa lastaan sylissään niin kauan kun jaksaa. Ei ole eriskummallista nähdä 45-kiloista kiinalaisäitiä joka kantaa sylissään melkein yhtä painavaa lasta. Eikös nuo lapset osaa itse kävellä? Saimme selityksen tälle. Kiinan laki sanoo, että naista jolla on lapsi sylissään, ei saa pidättää. Ja sitten lapsi taas huutaa. Ja äiti huutaa takaisin.

Jos aikomuksenasi on viettää rauhallinen loma hiljaisuudessa, älä mene Pekingiin.

Ai niin! Jokaisessa kielessä on mutina, jota hoetaan kun mietitään mitä sanotaan. Suomalainen sanoo ”ööö…” Englantilainen ”um…” jne. Kiinalainen sanoo huutamisen välissä jotain, joka kuullostaa ihan ”nigga, nigga, nigga…” Näin sanoen kiinalainen siis miettii mitä hän seuraavaksi huutaa. Hän ei siis välttämättä ole rasisti.

Tämä kirjoitus on kirjoitettu Pekingissä vierailleen suomalaisen näkökulmasta. Kaikki kiinalaiset eivät välttämättä ole ihan samanlaisia. Toivottavasti eivät.
IMG_4937

On se iso, on se komea

Käsienheiluttelija ja Pankkimies lyöttäytyivät Pekingissä yhteen Tuomaksen ja Miron kanssa. Tuomas oli jo muutaman kuukauden opiskellut Kiinassa ja Miro tuli morjenstamaan kaveria ennen kuin kesätyöt alkoivat. Kiinan muurille tiensä löytäminen on vähän kuin etsisi juhannusaattona pullollista olutta. Helppoa! Tarvitsee vain näyttää turistilta, niin avot. Kyyti järjestyy. Tämä ryhmä otti kuitenkin matkanjärjestämisen omiin käsiinsä ja meni muurille prameesti mittarilla. Taksikuskin kanssa sovittiin hinta 400 Yania (n. 50e) johon kuului menopaluu ja odottaminen autossa sillä aikaa, kun turistit kiipesivät muurille. Hostelli, johon Pankkimies ja Käsienheiluttelija majoittuivat tarjosi samankaltaisia reissuja 200 yanilla/osallistuja ja meitä kun oli neljä, niin tulihan tämä edulliseksi.

IMG_5116

Kiinan muurilla ei kävellä. Siellä kiivetään. Lontooksi puhutaan, että ”I climbed the Great wall of China.” Ei voi kun ihailla tämän pytingin rakentajia. Muuri myötäilee, jo muutenkin mäkistä Kiinan metsämaastoa ja nousut ovat todella jyrkkiä. Lisäksi noin 100 metrin välein on rakennettu vartiotorneja. Vartiotorneja oli niin lähekkäin, että torneissa lymyilevien sotilaiden jousipyssyjen kantomatka riitti hoitamaan puolustuksen koko muurin mitalta.

IMG_5121

Muurilla oli kolme tarkoitusta. Ensinnäkin rakentaa Kiinalle selkeä pohjoisraja, toisekseen pitää Pohjoisen barbaarit (mongolialaiset) poissa Kiinasta ja kolmanneksi, pitää kiinalaiset ruodussa. Kiinan keisari (tämä Paavo Lipposen keskustelukumppani) ja muut vallanpitäjät pitivät kiinalaisia peloissaan kertomalla sivistymättömästä pohjoisesta kauhutarinoita. Yksi hirvittävin rangaistus, jonka kiinalaiselle vangille annettiin oli karkoitus muurin toiselle puolelle. Tätä pidettiin kuolemanrangaistuksesta vielä pykälää pahempana.

Kiinan muuri tuli tarpeettomaksi 1500-luvun loppupuolella, kun Kiina teki rauhan pohjoisten barbaarien kanssa. Sota oli päättynyt ja portit avattiin. Muurin annettiin rapistua ja 1900-luvun alussa, kun viimeinen kiinan keisari luopui vallasta sitä alettiin jopa tuhota järjestelmällisesti. Muuri muistutti kiinalaisia keisarivallasta ja eihän semmoinen sovi. Vasta valittu johtaja, herra nimeltä Deng Xiaoping ymmärsi kuitenkin muurin markkina-arvon ja sanoi vuonna 1984, että eiköhän laiteta se uudestaan kuntoon ja veloiteta vähän pääsymaksua ihmisiltä, jotka siellä haluavat käydä. Nykyään muuri on Unescon suojelukohde ja siellä vierailee vuosittain palttiarallaa 130 miljoonaa turistia.

IMG_5152

Kiinan muuri ei ole yksi yhtenäinen muuri paikasta A paikkaan B, vaan se on useiden muurien rykelmä. Joskus muurit muodostavat sisälleen kaupungin rajat ja joskus näyttää siltä, että muureja kulkisi kaksi rinnatusten.

Muutama tylsä fakta loppuun:

Kiinan muurin pituus mitattiin ensimmäistä kertaa metrilleen marraskuussa 2012. Kiinan muuri on täsmälleen 21 196,18 kilometriä pitkä.

Screen Shot 2013-06-17 at 19.47.49v2

Mainittakoon vielä, että Kiinalla on yhteistä maarajaa naapurivaltioidensa kanssa vähän reilu 22 000 kilometriä. Valtioiden rajat tosin muuttuu, muuri pysyy..

Huomenta Kiinasta

Mongolian jälkeen Käsienheiluttelija ja Pankkimies vilkuttivat hyvästit Biisonille, joka jatkoi reissuansa Ulan-Uden kautta takaisin Jaroslavliin Mummon luokse. Emme voisi kuvitella parempaa opasta Venäjän halki kuin Biisonin. Pääsimme tutustumaan sellaisiin paikkoihin mihin harva keksisi mennä ja missä ei juurikaan ulkomaalaisia ole ennen käynyt. Tästä lähtien Käsienheiluttelijan ja Pankkimiehen oli pärjättävä omillaan. Kiitti hei, ja turvallista matkaa!

20130608-005736.jpg

Seuraavaksi Kiina. Junakaveriksi sattui mongolialainen kauppatieteilijä, joka puhui melko ymmärrettävää englantia. Kerroimme olevamme Suomesta ja hämmästyimme suuresti, kun mongolialainen kysyi, että miten Suomelle kävi jääkiekon pronssimatsissa. What!! Noh.. Kauppatieteilijä elää nyt siinä uskossa, että Suomi voitti tuon matsin. Eli jos tapaatte kaveria, kertokaa terveisiä.

20130608-005927.jpg

Mongolialainen kauppatieteilijä tapasi matkustella usein Kiinaan. Venäjän lailla Kiina on elintärkeä kauppakumppani Mongolialle. Kauppatieteilijän tarkoituksena on opiskella kiinaa ja tehdä elantonsa Kiinan ja Mongolian välisellä kaupalla. Kiinalaisetkin tykkäävät ostaa kuparia. Kauppatieteilijä opetti meille heti alkuun tärkeimmät sanat kiinaksi. Kiitos: Schi, Hyvää päivää: Nihau jne. Lausuminen tuntui olevan vielä tärkeämpää, kuin Venäjällä. Schitä ja Nihauta toisteltiin noin 100 kilometrin matkan ajan, ennen kuin kauppatieteilijä hyväksyi sen. Tehokas kahden sanan oppitunti. Luulis pärjäävän.

Venäjän ja Mongolian raja kannattaa muuten ylittää jollain muulla tavalla kun junalla. Junassa joutuu vartoomaan useita tunteja ilman, että pääsee pois tai vessaan. Lain mukaan Mongoliaan ei saa saapua kävellen, mutta raja-asemilla tehdään bisnestä viemällä turisteja autolla Mongoliaan. Kuski pyytää asiakkaalta ensin n. 100 euroa, mutta jos jaksat tinkiä, pääset kyllä kympilläkin. Istuimme eväinemme junassa ja olimme varautuneet samanlaiseen odotukseen Mongoliasta poistuttaessa, mutta se ei ollutkaan niin paha. Rajan ylitys kesti about 4 tuntia ja siinä ajassa ehdittiin vaihtaa myös uudet renkaat alle.

Renkaiden vaihto on näppärä homma. Vaunut erotetaan toisistaan ja ajetaan kahdelle vierekkäiselle raiteelle. Raiteiden sivulla on nostolaitteet, jotka nostavat vaunut ylös. Venäjän raideleveyksiset renkaat vedetään taakse ja edestä työnnetään Kiinan, hieman kapeammat rinkulat tilalle. Matkustajat odottavat tämän ajan vaunussa. Samaan syssyyn hoidetaan myös passientarkastukset ynnä muut prosedyyrit. Kauppatieteilijä tiesi kertoa, että joskus vaunusta pääsee myös ulos ihastelemaan ja kuvaamaan renkaidenvaihtoa. Tällä kertaa ei päästy.

20130608-010350.jpg

Tapasimme Olchonin saarella Baikalissa herrasmiesnelikon, jonka jäsenet olivat jättäneet vaimot ja lapset ja lapsenlapset kotiin ja lähteneet seikkailulle. Nämä noin kuudenkymmenen ikävuoden molemmin puolin olevat herrat huusivat lossijonossa selvällä suomenkielellä, että ”Paljonko kello on.” Tästä tulikin lentävä lause tuleviin tapaamisiimme. Herrat nimittäin majoittautuivat kahden hytin päähän samaan vaunuun. Pyydämme tässä välissä anteeksi niiltä ruotsalaisilta, jotka olivat meidän välissämme. Förlåt oss. Herrasväki piti tärkeänä, että matkalla ei lopu kesken tarinat eikä vodka ja useinhan nämä korreloivat toisiaan varsin mukavasti. Erittäin lystikästä seuraa, mutta jätetään ne tarinat kirjoittamatta tähän blogiin.

Samaan junaan eksyi myös muitakin tuttuja. Siperian junassa tapaamamme Hollantilainen Charlotte kävi esittelemässä säihkyvää kihlasormustaan. Michael oli laskeutunut polvilleen Gobin autiomaan läheisyydessä korkean vuoren päällä ja luovuttanut Hollannista ostamansa sormuksen kantovastuun tyttöystävälleen. Onnea heille! Lisäksi UB:ssä tapaamamme ranskalainen ryhmä nukkui krapulaansa pois toisessa vaunussa. Onnea myös heille.

Kiinan raja ylitettiin keskiyön paikkeilla ja meille kerrottiin visuaalisesti, että kyllä täällä pärjätään. Kiinan puolen raja-asemalla soi ämyreistä kaunis kiinalainen musiikki ja pensasaidat ja -puut olivat millimetrintarkasti tasoitettua. Roskia ei näkynyt missään.

Seuraavana aamuna näimme, että Peking ei ollut ihan samanlainen.

Trans-Siperian viisumit

En ole (tietääkseni) koskaan matkustanut valtioon johon tarvitaan viisumia. Nyt niitä tulee samantien kolme. Tarvitsemme viisumit siis Venäjälle, Mongoliaan ja Kiinaan. Japaniaan ei tarvitse viisumia, mikäli siellä viipyy alle 90 vuorokautta.

Kannattaa muistaa viisumien hankinassa, että viisumit tulevat passiin. Eli kun menet hakemaan viisumia, myös passisi jää sinne suurlähetystöön viisumin käsittelyajaksi. Tähän kannattaa siis oikeasti varata aikaa. Viisumien jättöpaikat myös sijaitsevat Helsingissä (Mongolian Kirkkonummella), joten ehdottomasti helpoin ja todennäköisesti myös halvin tapa (ainakin, jos et asu Helsingissä) on käyttää avukseen matkatoimistoa.

Me hankimme kaikki viisumit Lähialuematkojen kautta. Trans-Mongolian viisumipaketti heiltä maksoi 275€ ja kaikki sujui hienosti noin kuukaudessa. Homma toimii siis niin, että tulostat anomuskaavakkeet ja lähetät (tai viet) ne passin kanssa Lähialuematkojen toimistolle Helsinkiin. Myös matkavakuutus ja passikuvat voidaan hoitaa Lähialuematkojen kautta.

Venäjän kertaviisumi

IMG_4129RussiaKertaviisumi on voimassa max 30 päivää ja oikeuttaa yhteen edestakaiseen matkaan. Viisumi siis leimataan kun tulet maahan ja kun lähdet sieltä pois. Pari-kolme kymppiä tulee hintaan lisää, jos haluat kaksikertaviisumin. Sillä voit tehdä kaksi matkaa kolmen kuukauden aikana. Jos vaikka rahat ei riitäkään enää lentolippuun takaisin ja joudut tulemaan junalla 😉

Venäjän viisumi on näistä ainoa, jonka saa täyttää suomeksi. Kannattaa lukea tarkasti ohjeet ennen viisumin täyttämistä. Esimerkiksi kohtaan 14. Matkareitti, merkataan enintään 3 kaupunkia jossa uskoo yöpyvänsä. Ei siis esimerkiksi ’koko Venäjä’ tai ’Trans-Siperian junarata’. Venäjä myös vaatii todistuksen matkavakuutuksesta. Sellaisen saa vakuutusyhtiöstä pyytämällä. Siinä tulee ilmetä tietyt tiedot henkilöstä ja vakuutuksesta, mutta vakuutusyhtiön tädit ja sedät tietävät kyllä millainen sen pitää olla.

Mongolian viisumi

IMG_4130MongoliaMongolian viisumeissa on myös pari vaihtoehtoa. Kertaviisumi ja läpikulkuviisumi. Kertaviisumi on voimassa 30 päivää ja läpikulkuviisumi 10 päivää. Näillä on hintaeroa about 10€. Älä allekirjoita kohtaa 19, sillä se on matkatoimiston paikka. Toisen sivun alalaitaan tulee hakijan allekirjoitus.

Kiinan viisumi

  • Käsin tai koneella täytetty Kiinan viisumin anomuskaavake allekirjoitettuna
  • Yksi tuore värillinen passikuva
  • Juna-tai lentolippukopiot TAI selvitys englanniksi meno-ja paluumatkasta.
  • Hotellivahvistus vähintään yhdeksi yöksi

IMG_4131KiinaKiina vaatii selvityksen suunnitelmasta lähteä pois maasta. Käytännössä tämä tarkoittaa siis kopiota lento/juna -lipuista, mutta meillä ei ole juurikaan hajua, että minä päivänä saavumme kiinaan tai milloin sieltä lähdemme pois. Kirjoitimme siis englanninkielisen selityksen, jossa vakuutimme ja vannoimme, että lähdemme maasta pois ennen kuin viisumin aika päättyy. Lisäksi meidän piti varata hotellihuone yhdeksi yöksi. Tässäkin sama ongelma. Ei mitään käryä, koska olemme Kiinassa. Varasimme Booking.com :n kautta halvan hostellihuoneen ja varmistimme, että sen voi perua ilman lisäkuluja. Kiinalaiset haluavat myös tietää meistä vaikka mitä. Erinomaisen tärkeä tieto heille on esimerkiksi, että kuka maksaa matkan ja mikä on perheenjäsenten puhelinnumero ja ammatti. Lisäksi kamalan kiinnostava tieto on, että olemmeko viimeisen vuoden aikana vierailleet muissa maissa.

Kannattaa myös huomata, että kaikki viisumit pitää täyttää joko koneella tai mustalla kuulakärkikynällä. Tussilla tai lyijykynällä kirjoitettuja hakemuksia ei kelpuuteta. Kaikki maat haluavat myös jostain syystä tietää työ- tai opiskelupaikan yhteystiedot. Osaako joku sanoa miksi?IMG_4128