On se iso, on se komea

Käsienheiluttelija ja Pankkimies lyöttäytyivät Pekingissä yhteen Tuomaksen ja Miron kanssa. Tuomas oli jo muutaman kuukauden opiskellut Kiinassa ja Miro tuli morjenstamaan kaveria ennen kuin kesätyöt alkoivat. Kiinan muurille tiensä löytäminen on vähän kuin etsisi juhannusaattona pullollista olutta. Helppoa! Tarvitsee vain näyttää turistilta, niin avot. Kyyti järjestyy. Tämä ryhmä otti kuitenkin matkanjärjestämisen omiin käsiinsä ja meni muurille prameesti mittarilla. Taksikuskin kanssa sovittiin hinta 400 Yania (n. 50e) johon kuului menopaluu ja odottaminen autossa sillä aikaa, kun turistit kiipesivät muurille. Hostelli, johon Pankkimies ja Käsienheiluttelija majoittuivat tarjosi samankaltaisia reissuja 200 yanilla/osallistuja ja meitä kun oli neljä, niin tulihan tämä edulliseksi.

IMG_5116

Kiinan muurilla ei kävellä. Siellä kiivetään. Lontooksi puhutaan, että ”I climbed the Great wall of China.” Ei voi kun ihailla tämän pytingin rakentajia. Muuri myötäilee, jo muutenkin mäkistä Kiinan metsämaastoa ja nousut ovat todella jyrkkiä. Lisäksi noin 100 metrin välein on rakennettu vartiotorneja. Vartiotorneja oli niin lähekkäin, että torneissa lymyilevien sotilaiden jousipyssyjen kantomatka riitti hoitamaan puolustuksen koko muurin mitalta.

IMG_5121

Muurilla oli kolme tarkoitusta. Ensinnäkin rakentaa Kiinalle selkeä pohjoisraja, toisekseen pitää Pohjoisen barbaarit (mongolialaiset) poissa Kiinasta ja kolmanneksi, pitää kiinalaiset ruodussa. Kiinan keisari (tämä Paavo Lipposen keskustelukumppani) ja muut vallanpitäjät pitivät kiinalaisia peloissaan kertomalla sivistymättömästä pohjoisesta kauhutarinoita. Yksi hirvittävin rangaistus, jonka kiinalaiselle vangille annettiin oli karkoitus muurin toiselle puolelle. Tätä pidettiin kuolemanrangaistuksesta vielä pykälää pahempana.

Kiinan muuri tuli tarpeettomaksi 1500-luvun loppupuolella, kun Kiina teki rauhan pohjoisten barbaarien kanssa. Sota oli päättynyt ja portit avattiin. Muurin annettiin rapistua ja 1900-luvun alussa, kun viimeinen kiinan keisari luopui vallasta sitä alettiin jopa tuhota järjestelmällisesti. Muuri muistutti kiinalaisia keisarivallasta ja eihän semmoinen sovi. Vasta valittu johtaja, herra nimeltä Deng Xiaoping ymmärsi kuitenkin muurin markkina-arvon ja sanoi vuonna 1984, että eiköhän laiteta se uudestaan kuntoon ja veloiteta vähän pääsymaksua ihmisiltä, jotka siellä haluavat käydä. Nykyään muuri on Unescon suojelukohde ja siellä vierailee vuosittain palttiarallaa 130 miljoonaa turistia.

IMG_5152

Kiinan muuri ei ole yksi yhtenäinen muuri paikasta A paikkaan B, vaan se on useiden muurien rykelmä. Joskus muurit muodostavat sisälleen kaupungin rajat ja joskus näyttää siltä, että muureja kulkisi kaksi rinnatusten.

Muutama tylsä fakta loppuun:

Kiinan muurin pituus mitattiin ensimmäistä kertaa metrilleen marraskuussa 2012. Kiinan muuri on täsmälleen 21 196,18 kilometriä pitkä.

Screen Shot 2013-06-17 at 19.47.49v2

Mainittakoon vielä, että Kiinalla on yhteistä maarajaa naapurivaltioidensa kanssa vähän reilu 22 000 kilometriä. Valtioiden rajat tosin muuttuu, muuri pysyy..

Mainokset

Oppaamme matkalla

Erittäin huonosti nukutun yön jälkeen herätys vaunuemännän toimesta kasin aikaan. Ei ollut чай eikä vodkakaan auttanut. Vaunuemäntä salpasi edelleen hengen. (NOT).

20130509-032925.jpg

Käsienheiluttelija oli jo aikasemmin tilannut oppaan suoraan Moskovaan, mutta suunnitelmiin tuli muutos ja poikien oli löydettävä itse perille oppaan luokse. Näin voi aina joskus käydä. Pankkimies hoiti lippujen ostot rouhealla venäjänkielen hanskaamisellaan. Kuvassa joku äijä joka istui vastapäätä. Komee mies.

20130509-033047.jpg

Ennen kuin kaksikko pääsi oppaan luokse Poljanki-nimiselle seisakkeelle about 300km Moskovasta, ehtivät he ihan hupskeikkaa nauttia ranskalaistyyppiset ylläriseitinohuet venäläisen koripalloperheen kanssa.. Näin voi joskus käydä.

20130509-120449.jpg

Matka oli niin hauska, että melkein unohdettiin jäädä pois junasta. Juuri ennen kuin junan raskaat ovet sulkeutuivat Poljankin seisakkeella kerkesi käsienheiluttelijakin hyppäämään junasta laiturille. Vastassa oli tuttu eläinkunnan edustaja.

20130509-033608.jpg

Biisoni vei matkaajat mummon luokse. Mummo tiskasi, mummo kuivasi ja mummo olisi vielä laittanut ruokaakin, mutta Biisoni oli ehtinyt valmistaa kana-kaali-muhennosta. Vähän ketsuppia niin hyvä!

20130509-040113.jpg

Ehtoota kohden sankarimme ajelivat, luonnollisten ja luonnottomien hidastetöyssyjen värittämää tietä pitkin Volvolla about 400km aina Nizhny Novgorodiin asti.

20130509-035439.jpg

Hostelli löytyi kohtuu vaivatta. (13e/sierainpari)

20130509-035023.jpg
Nopskaan lakanat petiin, rahkat naamaan ja nukkumaan.

20130509-035201.jpg

Huomenna (tänään) luvassa paraateja, sotilaita, kunnianosoituksia ja vodkaa. Venäläiset juhlivat sodan päättymistä.

Siitä lisää seuraavassa.

Aleksanterin junailut

Moskovassa 1800-luvun lopulla asusteleva Venäjän keisari Aleksanteri III (kuvassa) oli suhteellisen persaukinen jätkä, mutta hän tiesi, että Siperiassa olisi tarjolla mahtavat luonnonvarat öljyä, hiiltä ja mineraaleja. Allu päätti, että nyt on tärkeää rakentaa rautatie Moskovasta koko Venäjän halki aina Vladivostokiin asti. Ja hän teki kuten kuka tahansa poliitikko nykypäivänäkin tekisi: perusti hankkeelle työryhmän. Työryhmä tutustui erilaisiin reittivaihtoehtoihin ja tuli siihen tulokseen, että ei tässä ole mitään järkeä, joten Allu tietysti potki heidät pellolle ja perusti uuden työryhmän – aivan kuin nykypäivänäkin.

allu3

Aleksanterin päättäväisyydelle oli toinenkin syy. Venäjä oli vastikään valloittanut elintilaa Amurin ja Sahalinin alueilta Itä-Venäjältä ja uusien alueiden puolustuksesta vastannut suuren neuvostoliiton tyynenmerenlaivasto sijaitsi Vladivostokissa. Hanketta kuitenkin perusteltiin ihan toisarvoisilla syillä (niinkuin nykyäänkin): Venäjän mahtavan keisarikunnan hallitus oli hylännyt Siperian kansalaiset ja rautatie auttaisi kurjaa Siperiaa sivistyksen pariin.

SergeiWitteToista työryhmää lähti johtamaan muuan georgialainen Sergei Witte. Aikaisemmin hän oli hoitanut Turkin sodan rautatieyhteyksiä ja ansioitunut keisariperheen lomamatkojen järjestelyissä ja lähtikin nyt ihan täpinöissään johtamaan tätä uutta jättioperaatiota.

Jättiläismäisen Siperian läpi menevän rautien rakennus ei ollut ihan pikkujuttu. Täytyy muistaa, että työvälineet 1800-luvun lopun Venäjällä olivat lähinnä kirves, saha, lapio ja kottikärryt. Jokunen hevonen rattaineen oli käytettävissä, jos oli. Työläiset olivat suurimmilta osin vankeja, joille luvattiin vähennyksiä tuomiosta. Yksi päivä rautatietöissä vastasi kahta päivää vankilassa. Hyvä diili, vai? Työmaastoa ja -ilmastoa voisi kuvata sanoilla: ”No se on pahin mahdollinen.” Siperian talvi on pitkä ja pakkasta on helposti 50 astetta, eikä lyhyen kesän mutavyöryt tai valtavat hyttysparvetkaan ollet juuri sen mukavempia. Jokaista sataa työntekijää kohden vähintään kaksi kuoli, useimmiten kulkutauteihin.

Kun ensimmäinen juna vuonna 1901 lähti Moskovasta Vladivostokiin rata oli vielä hengenvaarallisessa kunnossa. Baikal-järvi ylitettiin kesällä lautalla ja talvella reellä. Ensimmäisenä toimintavuonna tapahtui 924 onnettomuutta joissa 93 ihmistä menetti henkensä ja yli 500 loukkaantui. Rata piti tehdä vauhdilla ja mahdollisimman halvalla ja tietäähän sitä kuinka siinä käy. Käytetyt materiaalit olivat ala-arvoisia ja semmonen pikkuhomma kun lämpölaajeneminen oli unohtunut kokonaan.SS Baikal kuljetti matkustajia ja vaunuja kesäisin Baikal-järven yli.

Asiantuntijat olivat toistuvasti varoittaneet, että kunnollisen radan rakentaminen Siperian luonnonoloihin olisi sadan vuoden urakka. – No. Peruskiven muurasi Allun poika Nikolai II vuonna ja 1891 ja radan sähköistys saatiin valmiiksi vuonna 2002. Eli 111 vuotta.

Ai niin. Aleksanteri III kuoli vuonna 1894, joten hän ei päässyt junailemaan Trans-Siperialla. Minäpä pääsen.Alexanteri3_juusojoo2

Lähteinä on käytetty pariakolmea eri Wikipediasivua + Historialehden artikkelia Trans-Siperiasta. Joukossa on myös paljon omaa potaskaa, jonka saa halutessaan osoittaa vääräksi.