Vessat around the world

Tellus kantaa päällänsä jos jonkinlaisia paskahuuseja. Ja vessan siisteys onkin länsimaalaiselle kermaperseelle usein jopa tärkeämpää kuin ruuan puhtaus. Kovinkaan kauaksi ei koto-Suomesta tarvitse mennä, että vessa ei enää tyttölapsille kelpaa ja poikien asteikollakin välillä mieluummin pidättelee seuraavaan paikkaan.

Saransk, Venäjä

Roadtripillä luonto oli usein vessasi.

IMG_3121

Roadtripillä luonto oli usein vessasi. osa 2

IMG_4499

Jaoslavlilaisessa baarissa oikein parketilla varustettu versio reiästä lattiassa. Huomaa myös vessapaperi!

IMG_0291

Tämä vessa toimi. Arvaatko mistä kulkuvälineestä?

IMG_4586

Väittäisin, että rautatieaseman vessat olivat siistimpiä Venäjällä kuin Suomessa. Kuva Naushkista Venäjän ja Mongolian rajalta.

IMG_4655

Mongoliassa lattiaan sahatun reiän viereen oli kehitetty valtava innovaatio. Pisuaari.

IMG_4648

Tosin kun matkusti hieman kaupungista pois päin, vessat muuttuivat poikienkin asteikolla hieman ällöttäviksi.

IMG_4788

Pekingiläisessä yleisessä vessassa annettiin vieraalle mahdollisuus valita, haluaako istua vaiko kyykkiä.

IMG_4879

Toisinaan vessassa käynti oli klaustrofobinen kokemus.

IMG_4552

Toisinaan taas sosiaalinen kokemus.

Ja lähes kaikkialla varoitettiin, että vessanpönttöön saisi laittaa vain sitä itseänsä.

Ja lähes kaikkialla varoitettiin, että vessanpönttöön saisi laittaa vain sitä itseänsä.

Ei siis sen ihmeellisempiä.

Todellinen kruununjalokivi löytyi kuitenkin nousevan auringon maasta…

IMG_4963

And my ass has never been cleaner.

Meidän oma salakieli

enigmaVälillä matkalla tulee tilanteita, jossa tarvitaan omaa salakieltä. Esimerkiksi kun pohditaan, että luotetaanko siihen kummallisen näköiseen mieheen, joka kaivoi taskustaan pontikkapullon, tai että viekö tämä pimeä taksi meidät varmasti oikeaan paikkaan kohtuullisilla kustannuksilla.

Oiva etu salakielelle on, että sitä pystyy sekä puhumaan että kirjoittamaan nopeasti. Salakielen pitää olla helppo niille, jotka sitä käyttää. Kuitenkin sen tulee koostua sellaisista sanoista, joita vastapuolen on mahdotonta ymmärtää. Salakielen puhuttu muoto on usein nopeaa ja epäselvää asiaan harjaantumattomalle kuulijalle.

On myös selkeä etu, että salakieli ei perustu mihinkään toiseen kieleen. Salakielellä kommunikoinnissa kannattaa huomioida myös, että kasvojen ilmeet ja käsien liikkeet saattavat paljastaa melko paljon puhutusta asiasta, vaikka puhuttu kieli olisikin täysin tuntematon vastapuolelle.

Pojat käyttivät matkalla paljon omaa salakieltään. Tämä blogimerkintäkin on kirjoitettu sillä.

Huomenta Kiinasta

Mongolian jälkeen Käsienheiluttelija ja Pankkimies vilkuttivat hyvästit Biisonille, joka jatkoi reissuansa Ulan-Uden kautta takaisin Jaroslavliin Mummon luokse. Emme voisi kuvitella parempaa opasta Venäjän halki kuin Biisonin. Pääsimme tutustumaan sellaisiin paikkoihin mihin harva keksisi mennä ja missä ei juurikaan ulkomaalaisia ole ennen käynyt. Tästä lähtien Käsienheiluttelijan ja Pankkimiehen oli pärjättävä omillaan. Kiitti hei, ja turvallista matkaa!

20130608-005736.jpg

Seuraavaksi Kiina. Junakaveriksi sattui mongolialainen kauppatieteilijä, joka puhui melko ymmärrettävää englantia. Kerroimme olevamme Suomesta ja hämmästyimme suuresti, kun mongolialainen kysyi, että miten Suomelle kävi jääkiekon pronssimatsissa. What!! Noh.. Kauppatieteilijä elää nyt siinä uskossa, että Suomi voitti tuon matsin. Eli jos tapaatte kaveria, kertokaa terveisiä.

20130608-005927.jpg

Mongolialainen kauppatieteilijä tapasi matkustella usein Kiinaan. Venäjän lailla Kiina on elintärkeä kauppakumppani Mongolialle. Kauppatieteilijän tarkoituksena on opiskella kiinaa ja tehdä elantonsa Kiinan ja Mongolian välisellä kaupalla. Kiinalaisetkin tykkäävät ostaa kuparia. Kauppatieteilijä opetti meille heti alkuun tärkeimmät sanat kiinaksi. Kiitos: Schi, Hyvää päivää: Nihau jne. Lausuminen tuntui olevan vielä tärkeämpää, kuin Venäjällä. Schitä ja Nihauta toisteltiin noin 100 kilometrin matkan ajan, ennen kuin kauppatieteilijä hyväksyi sen. Tehokas kahden sanan oppitunti. Luulis pärjäävän.

Venäjän ja Mongolian raja kannattaa muuten ylittää jollain muulla tavalla kun junalla. Junassa joutuu vartoomaan useita tunteja ilman, että pääsee pois tai vessaan. Lain mukaan Mongoliaan ei saa saapua kävellen, mutta raja-asemilla tehdään bisnestä viemällä turisteja autolla Mongoliaan. Kuski pyytää asiakkaalta ensin n. 100 euroa, mutta jos jaksat tinkiä, pääset kyllä kympilläkin. Istuimme eväinemme junassa ja olimme varautuneet samanlaiseen odotukseen Mongoliasta poistuttaessa, mutta se ei ollutkaan niin paha. Rajan ylitys kesti about 4 tuntia ja siinä ajassa ehdittiin vaihtaa myös uudet renkaat alle.

Renkaiden vaihto on näppärä homma. Vaunut erotetaan toisistaan ja ajetaan kahdelle vierekkäiselle raiteelle. Raiteiden sivulla on nostolaitteet, jotka nostavat vaunut ylös. Venäjän raideleveyksiset renkaat vedetään taakse ja edestä työnnetään Kiinan, hieman kapeammat rinkulat tilalle. Matkustajat odottavat tämän ajan vaunussa. Samaan syssyyn hoidetaan myös passientarkastukset ynnä muut prosedyyrit. Kauppatieteilijä tiesi kertoa, että joskus vaunusta pääsee myös ulos ihastelemaan ja kuvaamaan renkaidenvaihtoa. Tällä kertaa ei päästy.

20130608-010350.jpg

Tapasimme Olchonin saarella Baikalissa herrasmiesnelikon, jonka jäsenet olivat jättäneet vaimot ja lapset ja lapsenlapset kotiin ja lähteneet seikkailulle. Nämä noin kuudenkymmenen ikävuoden molemmin puolin olevat herrat huusivat lossijonossa selvällä suomenkielellä, että ”Paljonko kello on.” Tästä tulikin lentävä lause tuleviin tapaamisiimme. Herrat nimittäin majoittautuivat kahden hytin päähän samaan vaunuun. Pyydämme tässä välissä anteeksi niiltä ruotsalaisilta, jotka olivat meidän välissämme. Förlåt oss. Herrasväki piti tärkeänä, että matkalla ei lopu kesken tarinat eikä vodka ja useinhan nämä korreloivat toisiaan varsin mukavasti. Erittäin lystikästä seuraa, mutta jätetään ne tarinat kirjoittamatta tähän blogiin.

Samaan junaan eksyi myös muitakin tuttuja. Siperian junassa tapaamamme Hollantilainen Charlotte kävi esittelemässä säihkyvää kihlasormustaan. Michael oli laskeutunut polvilleen Gobin autiomaan läheisyydessä korkean vuoren päällä ja luovuttanut Hollannista ostamansa sormuksen kantovastuun tyttöystävälleen. Onnea heille! Lisäksi UB:ssä tapaamamme ranskalainen ryhmä nukkui krapulaansa pois toisessa vaunussa. Onnea myös heille.

Kiinan raja ylitettiin keskiyön paikkeilla ja meille kerrottiin visuaalisesti, että kyllä täällä pärjätään. Kiinan puolen raja-asemalla soi ämyreistä kaunis kiinalainen musiikki ja pensasaidat ja -puut olivat millimetrintarkasti tasoitettua. Roskia ei näkynyt missään.

Seuraavana aamuna näimme, että Peking ei ollut ihan samanlainen.

So many new friends in UB

Mongolia’s capital, Ulaanbaatar is one of the biggest travellers meeting points in the Trans-Mongolian route. We met soooo many nice people and had just a wonderful time. Sadly our stop there was only couple of nights.

We’ve noticed that traveling is one of the best ways to make new contacts. We can definitely say that we were lucky to be at the journey the same time as you guys. And you are welcome to Finland any time. Just contact us on Facebook. 🙂

Sad thing that our journey lasts for only 5 weeks. In Finland we thought that it’ll be plenty, but here it seems like it’s not even closely enough. Lots of people travel for 6 months or even more. One of our first new friends in UB had his next calendar marking on February 2015 and that was as well abroad. Admirable!

Thank you all! Two girls from Norway which of one of them has ridden a horse all her life and the other was scared of horses, Juuso who not only shared the same name with me, but also the same home town. Maggy and Martin who smiled the whole time and a German lady who just became my personal hero. Charlotte who got engaged to Michael in Mongolia. Vanessa and Alice and the French guys who spoke good English and the group of 60 to 65-year-old Finnish men who didn’t let the truth spoil a good story. And many many others.

Although our journeys cross here, thanks to Facebook we can follow each others traveling. Hope to hear from you and to see you in Finland or wherever !

20130607-125341.jpg

20130607-125429.jpg

My name is Khan, Zhingis Khan

Pankkimies, Biisoni ja Käsienheiluttelija jatkoivat matkaansa kohti autiomaita, vuoristoa, maitoa ja hevosia. Mongoliaan.

20130604-085353.jpg

20130604-085632.jpg

Mongoliassa yhdistyy kosmisella tavalla aasialainen, venäläinen ja länsimainen kulttuuri. Varsinkin maaseudulla, mutta paljon myös Ulanbatorissa vieläkin näkyvistä kansallispuvuista tulee jo hyvin vahvasti Kiina tai Nepal mieleen, mutta kirjoituksissa merkistönä käytetään venäläisiä, kyrillisiä kirjaimia. Kaiken tämän keskellä pääkaupunki Ulanbatarissa, elää sankka joukko hyvinkin varakasta sakkia. Lexuksia, Hummereita ja Bemareita näkyy päivittäin. Eräänä päivänä Pankkimies bongasi kadun liikenteestä jopa kullatun Mersun. Ja voin sanoa, että mitään spraymaalia se ei ollut.

Mongoliassa ei juurikaan näy puita. Mutta erilaisia metalleja löytyy maasta enemmän kuin tarpeeksi. No äkkiseltään tulee mieleen yksi maa, jossa puuta on enemmän kuin tarpeeksi ja jotka saattaisivat olla kiinnostuneita raudasta, kuparista ja kullasta. Rautatieasemilla tämän voi todistaa ihan omin silmin. Isoja raskaita kontteja roudataan pohjoiseen, kun taas Mongoliaan päin tulee (tuppeen)sahattua puutavaraa. Ja näin tämä väkimäärältään pieni, maailman toiseksi suurin sisämaa, kestää. Samojen kulkuneuvojen mukana on myös Vodka liikkunut joka selittää osiltaan Mongolian rajun alkoholiongelman. Helsingistä junalla läpi Venäjän Irkutskiin ja sieltä aina Mongolian rajalle asti ja nyt ensimmäistä kertaa hyttiemäntä kertoi pojille, että piva ja vodka on hyi hyi.

Pankkimies kertoi tarinan, että kaverinkaverinkaveri ystävineen oli jäänyt Mongliassa poliisille kiinni julkijuopottelusta. Heidät oli viety poliisiasemalle ja tovin kinastelun jälkeen oli vihdoin saatu tulkki paikalle joka selitti suomalaisille tilanteen. Sakkoa oli tullut yhteensä pari dollaria ja kaikki saivat vielä juoda kaljansakin loppuun. Tämä ryhmä ei kuitenkaan lähtenyt testaamaan sakkojen kokoa vaan kunnioitti paikallista tapaa nauttimalla virvokkeita hostelliin sohvilla muiden reppureissaajien kanssa.

Ulanbator on oma luku sinänsä, mutta eniten Mongoliasta saa irti menemällä maaseudulle. Paimentolaiskansa asuu ja voi hyvin lampaidensa, hevostensa, kameliensa ja vuohiensa kanssa aavikon reunamilla. Paikalliset asuvat jurtassa joka vastaa suurinpiirtein SA:n korotettua puolijoukkuetelttaa. Merkittävänä erona on se, että kamiina lämmitetään kuivaksi kovettuneella paskalla. Puuta kun ei juuri ole. Kakka lämmittää mukavasti ja pitää kamiinan pitkälle yöhön asti hyvässä mansikassa. Kipinävuoroja sopiessa Biisoni veti jo upseerismiehenä peittoa korville. Musta-Pekka jäi Pankkimiehelle, joka särmänä pioneerina sytytti kamiinaan valkean tuntia paria ennen herätystä. Mongolian yö touko-kesäkuun vaihteessa on muuten kylmä ja tuulinen. Luntakin saattaa tulla.

20130604-085847.jpg
20130604-090128.jpg

Jurtassa on myös ovi, jota ei lukita koskaan. Lisäksi on myös epäkohteliasta koputtaa siihen, sillä tottahan toki olet tervetullut syömään ja juomaan kanssamme. Ihan niin paljon kuin haluat. Yksi erikoinen sääntö tosin on. Jurtassa ei sovi viheltää. Jos joku tietää miksi, saa kertoa. Tätä ei saatu selville yhteisellä elekielellämme. Elekieli toimi tosin erinomaisesti, kun vanhempi herrasmies tuli luokse ja piirsi hevosen kuvan santaan. Eipä aikaakaan kun pojat oli jo satuloissa eväiden kanssa ja ryhmä ratsasti kohti toistaan upeampia maisemia.

20130604-090639.jpg

Kokeilemisen arvoisia asioita Mongoliassa on myös erilaiset maitotuotteet. Maidosta tehdään palttiarallaa mitä tahansa ja palttiarallaa mistä tahansa eläimestä saa maitoa. Kannattaa sujauttaa ostoskoriin yksi pieni pullo hevosenmaitoa (Airag), yksi erittäin pieni pullo kamelinmaitoa ja niin paljon jugurtteja, kuin vain ikinä jaksat kantaa. Jugurtti on täällä täydellistä. Jotain kertonee se, että rasvaprosenttia edeltää > -merkki. Eli siis esimerkiksi vähintään 4% rasvaa. Kamelinmaito on ällöttävintö litkua mitä kukaan on ikinä maistanut ja Airag on sellaista peruspahaa.

Ja näiden jätkien kanssa ei ole reissu eikä mikään, jos auto ei vähän edes reistailisi matkalla.

20130604-090330.jpg

Ja miksi se otsikko ei taaskaan vastaa yhtään tekstin sisältöä?

Noin 83 prosentilla mongolialaisista on sama sukunimi. Niitä ei tarvittu vielä ennen 40-lukua. Tämän jälkeen Neuvostoliittolainen komissaari halusi kuitenkin pitää mongolialaisista kirjaa ja hölmistyneenä ihmetteli kun perheitä ei voinut jakaa sukunimen mukaan. Siksipä päätettiin, että kaikkien Mongolian kansalaisten tulee valita itselleen sukunimi. Mongolialaiset muistelivat lämmöllä sankariaan Zhingis Khania ja kirjoittivatkin lomakkeeseen sukunimen kohdalle Khan. Komissaarin ongelma siis ratkesi. Tavallaan.

20130604-090031.jpg

Trans-Siperian viisumit

En ole (tietääkseni) koskaan matkustanut valtioon johon tarvitaan viisumia. Nyt niitä tulee samantien kolme. Tarvitsemme viisumit siis Venäjälle, Mongoliaan ja Kiinaan. Japaniaan ei tarvitse viisumia, mikäli siellä viipyy alle 90 vuorokautta.

Kannattaa muistaa viisumien hankinassa, että viisumit tulevat passiin. Eli kun menet hakemaan viisumia, myös passisi jää sinne suurlähetystöön viisumin käsittelyajaksi. Tähän kannattaa siis oikeasti varata aikaa. Viisumien jättöpaikat myös sijaitsevat Helsingissä (Mongolian Kirkkonummella), joten ehdottomasti helpoin ja todennäköisesti myös halvin tapa (ainakin, jos et asu Helsingissä) on käyttää avukseen matkatoimistoa.

Me hankimme kaikki viisumit Lähialuematkojen kautta. Trans-Mongolian viisumipaketti heiltä maksoi 275€ ja kaikki sujui hienosti noin kuukaudessa. Homma toimii siis niin, että tulostat anomuskaavakkeet ja lähetät (tai viet) ne passin kanssa Lähialuematkojen toimistolle Helsinkiin. Myös matkavakuutus ja passikuvat voidaan hoitaa Lähialuematkojen kautta.

Venäjän kertaviisumi

IMG_4129RussiaKertaviisumi on voimassa max 30 päivää ja oikeuttaa yhteen edestakaiseen matkaan. Viisumi siis leimataan kun tulet maahan ja kun lähdet sieltä pois. Pari-kolme kymppiä tulee hintaan lisää, jos haluat kaksikertaviisumin. Sillä voit tehdä kaksi matkaa kolmen kuukauden aikana. Jos vaikka rahat ei riitäkään enää lentolippuun takaisin ja joudut tulemaan junalla 😉

Venäjän viisumi on näistä ainoa, jonka saa täyttää suomeksi. Kannattaa lukea tarkasti ohjeet ennen viisumin täyttämistä. Esimerkiksi kohtaan 14. Matkareitti, merkataan enintään 3 kaupunkia jossa uskoo yöpyvänsä. Ei siis esimerkiksi ’koko Venäjä’ tai ’Trans-Siperian junarata’. Venäjä myös vaatii todistuksen matkavakuutuksesta. Sellaisen saa vakuutusyhtiöstä pyytämällä. Siinä tulee ilmetä tietyt tiedot henkilöstä ja vakuutuksesta, mutta vakuutusyhtiön tädit ja sedät tietävät kyllä millainen sen pitää olla.

Mongolian viisumi

IMG_4130MongoliaMongolian viisumeissa on myös pari vaihtoehtoa. Kertaviisumi ja läpikulkuviisumi. Kertaviisumi on voimassa 30 päivää ja läpikulkuviisumi 10 päivää. Näillä on hintaeroa about 10€. Älä allekirjoita kohtaa 19, sillä se on matkatoimiston paikka. Toisen sivun alalaitaan tulee hakijan allekirjoitus.

Kiinan viisumi

  • Käsin tai koneella täytetty Kiinan viisumin anomuskaavake allekirjoitettuna
  • Yksi tuore värillinen passikuva
  • Juna-tai lentolippukopiot TAI selvitys englanniksi meno-ja paluumatkasta.
  • Hotellivahvistus vähintään yhdeksi yöksi

IMG_4131KiinaKiina vaatii selvityksen suunnitelmasta lähteä pois maasta. Käytännössä tämä tarkoittaa siis kopiota lento/juna -lipuista, mutta meillä ei ole juurikaan hajua, että minä päivänä saavumme kiinaan tai milloin sieltä lähdemme pois. Kirjoitimme siis englanninkielisen selityksen, jossa vakuutimme ja vannoimme, että lähdemme maasta pois ennen kuin viisumin aika päättyy. Lisäksi meidän piti varata hotellihuone yhdeksi yöksi. Tässäkin sama ongelma. Ei mitään käryä, koska olemme Kiinassa. Varasimme Booking.com :n kautta halvan hostellihuoneen ja varmistimme, että sen voi perua ilman lisäkuluja. Kiinalaiset haluavat myös tietää meistä vaikka mitä. Erinomaisen tärkeä tieto heille on esimerkiksi, että kuka maksaa matkan ja mikä on perheenjäsenten puhelinnumero ja ammatti. Lisäksi kamalan kiinnostava tieto on, että olemmeko viimeisen vuoden aikana vierailleet muissa maissa.

Kannattaa myös huomata, että kaikki viisumit pitää täyttää joko koneella tai mustalla kuulakärkikynällä. Tussilla tai lyijykynällä kirjoitettuja hakemuksia ei kelpuuteta. Kaikki maat haluavat myös jostain syystä tietää työ- tai opiskelupaikan yhteystiedot. Osaako joku sanoa miksi?IMG_4128