Siskoja, Baikalinhylkeitä ja pontikkaa

Mummo pakkasi Biisonin mukaan suklaat ja halauksen hänen sisarelleen Irkutskissa. Sisko asui aika kaukana ytimestä. Noin 45 minuutin bussimatkan päästä rautatieasemalta. Ihan helppo ei perille ollut löytää, mutta viimein siskon portin ovi aukesi ja ihka oikea nunna avasi oven. Sisko ei siis ollutkaan sisko, vaan sisar. Mikäs siinä. Venäjän kieli teki siis tepposet.

Raskaan junamatkan jälkeen pojat pääsivät siis lepäämään Paavi Benedictuksen valvovien silmien alla ja löytyipä jokaisen huoneen jokaiselta seinältä myös kullatut krusifiksikin. Ortodoksisessa maassa tyhmä on siis vieraillut Moskeijassa, Luterilaisessa kirkossa ja Katolisessa nunnaluostarissa, muttei ainoassakaan ortodoksisessa kirkossa.
20130529-015830.jpg

Irkutsk on Siperian pääkaupunki ja monen reppureissaajan kohtauspaikka. Se näkyy mm. siinä, että tarjoilijat saattavat jopa hymyillä asiakkaille. Irkutskista löytyy jos jonkinlaista Mäkkäriä, Subwaytä ja esimerkiksi Leninstreet Coffee, joka muistuttaa elävästi tiettyä tuttua länsimaalaista kahvilabrändiä.
20130529-020939.jpg

Irkutsk on aika kaukana varsinaisesta Baikal-järvestä (60km), mutta Baikal on ehdottomasti päivän parin arvoinen kohde. Kolmikko lähti ensin Listvyanka -nimiselle rantakaupungille syömään paikallista kalaa, eli Omulia. Omul syödään, vähän niinkuin kaikki muukin ruoka Venäjällä, vodkan kanssa. Ja on se hyvää. Tosin nälkäisenä nämä pojat syövät ihan mitä tahansa. Reippaita poikia kun oliva, he kiipesivät kauas pois turistien kynsistä korkealle vuorelle ihailemaan Baikalin maisemia niitä syömään. On sitä huonompiakin paikkoja nauttia virvokkeita.
20130529-022431.jpg

Seuraavana päivänä Listvyankan turistien määrä lakkasi viehättämästä ja porukka siirtyi kohti Olhonin saarta, minne turistit yleensä löytävät tiensä vasta elokuussa. Paikka olikin sen näköinen, että se odotti elokuun turistiryntäystä. Uusia hirsihotelleja rakennettiin ja auki olivat lähinnä muutama pieni kauppa ja kahvila. Kolmikko hoiti itselleen majapaikan ja lähti katsomaan kaunista Baikalia. 20130529-023107.jpg

Kirkas vesi, tyynesti järvessä keinuvat jäälautat, sekä vastarannalla siintävät lumiset vuortenhuiput lähes kutsuivat uimaan. Ja pian Baikalilla nähtiin useita saimaannorpan venäjänserkkuja: Baikalinhylkeitä.

20130529-023508.jpg

Olhonin saarella ei luonnollisestikaan ollut mahdollisuutta nostaa käteistä. Eikä kolmikolta ollut juuri rahaa yöpymiseen, mutta se ei ole Venäjällä ongelma. Takaisin Irkutskiin pankkiautomaatin luo päästiin hotellin emännän kyydillä. Matkan varrella emäntä tiputti auton ikkunasta silloin tällöin muutaman kolikon shamaanijumalille, että matka olisi suotuisa.

Emäntä otti matkaansa myös saarella koko ikänsä asuneen lossikuski Ivanin. Ivan napautti muutaman kerran sormella kurkkuunsa, josta tiedettiin, että nyt oli aika juoda. Hän kaivoi laukustaan Coca-Cola light -pullon täynnä Samagonia (pontikkaa) ja pysähdyimme levähdyspaikalle ottamaan lasillisen tai kaksi. Tässä kuvassa kultahampainen Ivan kertoo miten pontikkaa valmistetaan.

20130529-024224.jpg

Ja tässä jo nautiskellaan.

20130529-024332.jpg

Ivanin mielestä suomalaiset olivat lunkia sakkia ja lupasi tulla käymään joskus. Ivan innostui, kun kerroimme, että suomalaiset naiset ovat äärimmäisen kauniita.

Seuraavaksi junalla Mongoliaan, mutta ensin. Malja maittemme väliselle ystävyydelle!

20130529-024536.jpg

Aleksanterin junailut

Moskovassa 1800-luvun lopulla asusteleva Venäjän keisari Aleksanteri III (kuvassa) oli suhteellisen persaukinen jätkä, mutta hän tiesi, että Siperiassa olisi tarjolla mahtavat luonnonvarat öljyä, hiiltä ja mineraaleja. Allu päätti, että nyt on tärkeää rakentaa rautatie Moskovasta koko Venäjän halki aina Vladivostokiin asti. Ja hän teki kuten kuka tahansa poliitikko nykypäivänäkin tekisi: perusti hankkeelle työryhmän. Työryhmä tutustui erilaisiin reittivaihtoehtoihin ja tuli siihen tulokseen, että ei tässä ole mitään järkeä, joten Allu tietysti potki heidät pellolle ja perusti uuden työryhmän – aivan kuin nykypäivänäkin.

allu3

Aleksanterin päättäväisyydelle oli toinenkin syy. Venäjä oli vastikään valloittanut elintilaa Amurin ja Sahalinin alueilta Itä-Venäjältä ja uusien alueiden puolustuksesta vastannut suuren neuvostoliiton tyynenmerenlaivasto sijaitsi Vladivostokissa. Hanketta kuitenkin perusteltiin ihan toisarvoisilla syillä (niinkuin nykyäänkin): Venäjän mahtavan keisarikunnan hallitus oli hylännyt Siperian kansalaiset ja rautatie auttaisi kurjaa Siperiaa sivistyksen pariin.

SergeiWitteToista työryhmää lähti johtamaan muuan georgialainen Sergei Witte. Aikaisemmin hän oli hoitanut Turkin sodan rautatieyhteyksiä ja ansioitunut keisariperheen lomamatkojen järjestelyissä ja lähtikin nyt ihan täpinöissään johtamaan tätä uutta jättioperaatiota.

Jättiläismäisen Siperian läpi menevän rautien rakennus ei ollut ihan pikkujuttu. Täytyy muistaa, että työvälineet 1800-luvun lopun Venäjällä olivat lähinnä kirves, saha, lapio ja kottikärryt. Jokunen hevonen rattaineen oli käytettävissä, jos oli. Työläiset olivat suurimmilta osin vankeja, joille luvattiin vähennyksiä tuomiosta. Yksi päivä rautatietöissä vastasi kahta päivää vankilassa. Hyvä diili, vai? Työmaastoa ja -ilmastoa voisi kuvata sanoilla: ”No se on pahin mahdollinen.” Siperian talvi on pitkä ja pakkasta on helposti 50 astetta, eikä lyhyen kesän mutavyöryt tai valtavat hyttysparvetkaan ollet juuri sen mukavempia. Jokaista sataa työntekijää kohden vähintään kaksi kuoli, useimmiten kulkutauteihin.

Kun ensimmäinen juna vuonna 1901 lähti Moskovasta Vladivostokiin rata oli vielä hengenvaarallisessa kunnossa. Baikal-järvi ylitettiin kesällä lautalla ja talvella reellä. Ensimmäisenä toimintavuonna tapahtui 924 onnettomuutta joissa 93 ihmistä menetti henkensä ja yli 500 loukkaantui. Rata piti tehdä vauhdilla ja mahdollisimman halvalla ja tietäähän sitä kuinka siinä käy. Käytetyt materiaalit olivat ala-arvoisia ja semmonen pikkuhomma kun lämpölaajeneminen oli unohtunut kokonaan.SS Baikal kuljetti matkustajia ja vaunuja kesäisin Baikal-järven yli.

Asiantuntijat olivat toistuvasti varoittaneet, että kunnollisen radan rakentaminen Siperian luonnonoloihin olisi sadan vuoden urakka. – No. Peruskiven muurasi Allun poika Nikolai II vuonna ja 1891 ja radan sähköistys saatiin valmiiksi vuonna 2002. Eli 111 vuotta.

Ai niin. Aleksanteri III kuoli vuonna 1894, joten hän ei päässyt junailemaan Trans-Siperialla. Minäpä pääsen.Alexanteri3_juusojoo2

Lähteinä on käytetty pariakolmea eri Wikipediasivua + Historialehden artikkelia Trans-Siperiasta. Joukossa on myös paljon omaa potaskaa, jonka saa halutessaan osoittaa vääräksi.

Trans-Siperian viisumit

En ole (tietääkseni) koskaan matkustanut valtioon johon tarvitaan viisumia. Nyt niitä tulee samantien kolme. Tarvitsemme viisumit siis Venäjälle, Mongoliaan ja Kiinaan. Japaniaan ei tarvitse viisumia, mikäli siellä viipyy alle 90 vuorokautta.

Kannattaa muistaa viisumien hankinassa, että viisumit tulevat passiin. Eli kun menet hakemaan viisumia, myös passisi jää sinne suurlähetystöön viisumin käsittelyajaksi. Tähän kannattaa siis oikeasti varata aikaa. Viisumien jättöpaikat myös sijaitsevat Helsingissä (Mongolian Kirkkonummella), joten ehdottomasti helpoin ja todennäköisesti myös halvin tapa (ainakin, jos et asu Helsingissä) on käyttää avukseen matkatoimistoa.

Me hankimme kaikki viisumit Lähialuematkojen kautta. Trans-Mongolian viisumipaketti heiltä maksoi 275€ ja kaikki sujui hienosti noin kuukaudessa. Homma toimii siis niin, että tulostat anomuskaavakkeet ja lähetät (tai viet) ne passin kanssa Lähialuematkojen toimistolle Helsinkiin. Myös matkavakuutus ja passikuvat voidaan hoitaa Lähialuematkojen kautta.

Venäjän kertaviisumi

IMG_4129RussiaKertaviisumi on voimassa max 30 päivää ja oikeuttaa yhteen edestakaiseen matkaan. Viisumi siis leimataan kun tulet maahan ja kun lähdet sieltä pois. Pari-kolme kymppiä tulee hintaan lisää, jos haluat kaksikertaviisumin. Sillä voit tehdä kaksi matkaa kolmen kuukauden aikana. Jos vaikka rahat ei riitäkään enää lentolippuun takaisin ja joudut tulemaan junalla 😉

Venäjän viisumi on näistä ainoa, jonka saa täyttää suomeksi. Kannattaa lukea tarkasti ohjeet ennen viisumin täyttämistä. Esimerkiksi kohtaan 14. Matkareitti, merkataan enintään 3 kaupunkia jossa uskoo yöpyvänsä. Ei siis esimerkiksi ’koko Venäjä’ tai ’Trans-Siperian junarata’. Venäjä myös vaatii todistuksen matkavakuutuksesta. Sellaisen saa vakuutusyhtiöstä pyytämällä. Siinä tulee ilmetä tietyt tiedot henkilöstä ja vakuutuksesta, mutta vakuutusyhtiön tädit ja sedät tietävät kyllä millainen sen pitää olla.

Mongolian viisumi

IMG_4130MongoliaMongolian viisumeissa on myös pari vaihtoehtoa. Kertaviisumi ja läpikulkuviisumi. Kertaviisumi on voimassa 30 päivää ja läpikulkuviisumi 10 päivää. Näillä on hintaeroa about 10€. Älä allekirjoita kohtaa 19, sillä se on matkatoimiston paikka. Toisen sivun alalaitaan tulee hakijan allekirjoitus.

Kiinan viisumi

  • Käsin tai koneella täytetty Kiinan viisumin anomuskaavake allekirjoitettuna
  • Yksi tuore värillinen passikuva
  • Juna-tai lentolippukopiot TAI selvitys englanniksi meno-ja paluumatkasta.
  • Hotellivahvistus vähintään yhdeksi yöksi

IMG_4131KiinaKiina vaatii selvityksen suunnitelmasta lähteä pois maasta. Käytännössä tämä tarkoittaa siis kopiota lento/juna -lipuista, mutta meillä ei ole juurikaan hajua, että minä päivänä saavumme kiinaan tai milloin sieltä lähdemme pois. Kirjoitimme siis englanninkielisen selityksen, jossa vakuutimme ja vannoimme, että lähdemme maasta pois ennen kuin viisumin aika päättyy. Lisäksi meidän piti varata hotellihuone yhdeksi yöksi. Tässäkin sama ongelma. Ei mitään käryä, koska olemme Kiinassa. Varasimme Booking.com :n kautta halvan hostellihuoneen ja varmistimme, että sen voi perua ilman lisäkuluja. Kiinalaiset haluavat myös tietää meistä vaikka mitä. Erinomaisen tärkeä tieto heille on esimerkiksi, että kuka maksaa matkan ja mikä on perheenjäsenten puhelinnumero ja ammatti. Lisäksi kamalan kiinnostava tieto on, että olemmeko viimeisen vuoden aikana vierailleet muissa maissa.

Kannattaa myös huomata, että kaikki viisumit pitää täyttää joko koneella tai mustalla kuulakärkikynällä. Tussilla tai lyijykynällä kirjoitettuja hakemuksia ei kelpuuteta. Kaikki maat haluavat myös jostain syystä tietää työ- tai opiskelupaikan yhteystiedot. Osaako joku sanoa miksi?IMG_4128