Juomapullo around the world

Käsienheiluttelijalla on paha tapa kadottaa pikkuesineitä. Helvetistä itään -reissulla hän kuitenkin onnistuivat pitämään romppeistaan huolta yllättävänkin esimerkillisesti. Yksi aluspaita on mystisesti kadonnut jonnekin Kauko-Aasiaan, mutta muuten kokolailla kaikki vermeet pysyivät mukana läpi koko seikkailun.

Käsenheiluttelijan frouva oli koto-Suomessa täysin vakuuttunut siitä, että juomapullo ei pysy matkassa mukana Suomeen asti. Ähäkutti! Seuraavassa todistusmateriaalia juomapullon reissusta läpi Pohjois-Aasian.

VR:llä matkalla Helsinkiin

VR:llä matkalla Helsinkiin.

Vladimir huoltoasemalla

Vladimirissa huoltoasemalla.

Baikaljärvellä

Baikaljärven jylhissä maisemissa.

Mongolia

Junassa matkalla Mongoliaan

Mongolia

Mongoliassa pyhällä paikalla.

Mongolian maaseudulla

Mongolian maaseudulla. Temppeleitä katsomassa.

Mongoliassa junassa

Junassa matkalla kiinaan.

Mongoliassa junassa

Mongolian ja kiinan rajamaastosta.

Osakan lentokenttä

Juomapullo pysyi mukana myös ruumassa. Osakan lentokenttä.

Osakan Youth Hostellissa

Osakan Youth Hostellissa.

Kagoshimassa Ryokanissa

Kagoshimassa, Etelä-Japaniassa.

Osakan rannalla

Osakassa biitsillä.

Helsinki-Vantaalla

Ja takaisin Suomessa.

Ähäkutti niin…

Mutta tosiaan, ETSINTÄKUULUTUS: Jos satut vierailemaan Naushkissa, kysele vähän jos vaikka joku olisi toimittanut Käsienheiluttelijan pyhkeen sinne asemalle. Pyhje on siis tämä Suomen Armeijan ainoa vaatekappale, joka hylkii vettä ja on kaikenlisäksi sopivan kokoinen. Käsienheiluttelija on sen aikanaan viekkaudella ja vääryydellä säkittänyt ja tahtoisi sen kovasti takaisin. Se jäi Irkutskin ja Naushkin välillä tupruttelevan junan 3. luokan vaunuun 23. – 24. toukokuuta 2013.

Mitä pakata mukaan Trans-Siperialle?

Kun ei oikein tiedä tarkalleen mihin on menossa, eikä oikein tiedä kauanko matkalla viihtyy, mitä ihmettä mukaan pitäisi pakata?

Kysytäänpä ammattilaiselta…

Vaatteita nyt ainakin pitää olla.

  • Boksereita, sukkia, t-paitoja
  • Retkeilyhousut (Ihan järkälemäisen kätevät Fjällräven Sipora TM -pöksyt, joidenka lahkeissa on vetoketjut, joten niistä saa myös shortsit tai 2/3-housut.)
  • Kevyemmät shortsit (junassa ja autossa erittäin kätevät)
  • Fleece -takki ja pitkät kalsarit (kylmiin, teltassa tai jurtassa vietettyihin öihin on syytä varautua)
  • Pipo ja lippis
  • Kuoritakki (kestää sateen ja tuulen)
  • Kauluspaita ja farkut (vähän siistimmät vermeet, jos vaikka eksyy diskoon)
  • Rönttölenkkarit ja vähän siistimmät lenkkarit
  • Sandaalit (nämä on junassa ja autossa pakolliset varusteet)

Sitten muita vermeitä:

  • Gniffel-gnaffel. (Suomenkielisen armeijan käyneet tuntevat tämän nimellä ’Luha’)
  • Pakki ja termari (junan samovaarista saa lämmintä vettä, mutta sen kantaminen hyttiin on vaikeaa ilman termaria.)
  • iPad ja iPhone + laturit (iPadin ja kameran yhteisymmärrys selitettynä täällä.)
  • Kamera + muistikortit ja laturi
  • Muistikirja ja kynä (kannattaa kirjoittaa asioista, joita näet mahdollisimman nopeasti. Niitä on superhauskaa lukea jälkeenpäin.)
  • Päiväreppu (mielellään sellainen mikä mahtuu mahdollisimman pieneen tilaan.)
  • Leatherman (tai joku puukko. Yllättävän kätevä monessa tilanteessa.)
  • Pyhje, hammasharja ja -tahna, saippua, dödö
  • Juomapullo (tästä on hauska tarina tulossa :D)
  • Makuupussi ja teltta (junassa makuupussia ei tarvita, mutta jos sattuu jotain muuta matkalle.)
  • Aurinkolasit
  • Passi ja viisumit (näistä on hyvä olla myös kopiot kaiken varalle.)

Kajka

Muuta mukavaa:

  • Taskulamppu (Esimerkiksi otsalamppu. Se on kätevä, jos joutuu vaikka vaihtamaan auton renkaita Cheboksaryssä)
  • Pari kirjaa (Kirjojen määrä riippuu lukuinnostuneisuudesta. Käsienheiluttelija ja pankkimies taisivat koko junamatkalla päästä eteenpäin kirjoissaan yhteensä about 100 sivua. Reissulla on muutakin tekemistä)
  • Kartta (Kartasta voi helposti näyttää sormella huonekaverille, että mistä on kotoisin, missä on ollut ja mihin on menossa. Ja kappas kehveliä, te ymmärrätte toisianne.)
  • Kuvia (Sama juttu kuin edellä. Kuva tyttöystävästä, perheestä, koirasta auttaa jutun alkuun.)
  • Jaloviinaa (Jotain suomalaista kannattaa tarjota ulkomaalaisille ystäville ja se salmiakki on niin ysäriä. Lisäksi voi ottaa kuvia Jallusta matkalla maailman ympäri.)

IMG_4296

Fiksua on ensin järjestellä kaikki esimerkiksi sängylle, jotta näkee kokonaisuuden ja vasta tämän jälkeen pakata ne reppuun. Vielä fiksumpaa on toteuttaa pakkaamisen tärkeintä ohjesääntöä:

Pakkaamisen 1-sääntö: Levitä sängylle ne, mitä luulet tarvitsevasi matkalla ja pakkaa mukaasi vain 1/3 niistä. [Jaa tämä Twitterissä].

Lähes joka hostellissa on pyykinpesumahdollisuus ja mitä kevyempi rinkka, sitä mukavampi sen kanssa on talsia, joten mukaan ei oikeasti tarvitse ottaa juuri mitään. Lisäksi matkanvarrelta voi ostaa niitä kamoja, jotka on syystä tai toisesta jäänyt ottamatta mukaan. @RikuRantalan ohjeiden vastaisesti neuvon, että evästä ei juuri kannata matkalle varata. Ehkä HKI-Moskova -varrelle, jos ei halua maksaa ylihintaa ravintolavaunusta. Muuten sapuskaa ja vodkaa löytyy kyllä helposti periltä ja pysähdysasemilta ja kaiken lisäksi huomattavasti halvemmalla hinnalla.

Tässä vielä vähän fiilistä pakkaamiseen..

Pankkimieheltä muuten meni retkeilyhousut.

Retkeilyhousut

Taajamassa kolmeasataakahtakymppiä!

Rautatieliikenne on säilyttänyt Japaniassa merkittävän aseman ja kestää vertailun helposti minkä tahansa teollisuusmaan kanssa.

640px-JR_logo_(hokkaido)

Vaikka nopeimmat junat puksuttelevat helposti yli 300 kilometriä tunnissa, matka taittuu höyhenenkevyesti pehmeillä penkeillä istuen. Huolimatta siitä, että japanialaiset ovat hieman matalampi kansakunta, mahtui 190 cm korkea käsienheiluttelijakin istumaan helposti koivet ojennettuina. Ja kun ikkunapaikan varannut japanialainen herrasmies halusi poistua paikaltaan, ei käytäväpaikalla löhöilevän käsienheiluttelijan tarvinnut edes nostaa persustaan päästääkseen hänet ohi. Jokaisen penkkirivin vierestä löytyy myös pistoke ja matkustamoiden välistä WC-tilat erikseen miehille ja naisille, kännykkäkoppi sekä luonnollisesti limppariautomaatti.

IMG_5267

Japanialainen särmä pätee junissakin. Juna pysähtyy niin, että vaunujen ovet ovat millimetrintarkasti oman portin kohdalla. Porttien lisäksi laiturille on maalattu vaunun numerot opastamaan hämmennyksen valloittamaa turistia. Suomessa ihmetellään juna-asemien laituireilla A, B, C, D -kylttejä, joidenka mukaan pitäisi suurinpiirtein tietää missä kohtaa se oma vaunu tulee olemaan. Sanomattakin on myös selvää, että junat saapuvat ja lähtevät asemilta sekunnilleen aikataulussa. VR, otattehan muistiinpanoja?

IMG_4998IMG_5225

Limppariautomaatin lisäksi aika-ajoin vaunuun astelee kärrymyyjä joka ei veloita vedestä ihan niin paljoa kuin Ismo Leikola laulaa. Itseasiassa safkat ja virvokkeet ovat halvempia kuin Trans-Siperian junassa. Ja lisäksi ne saa hymyn kera toisin kuin Venäjällä.

Hyvä ratkaisu Japanian junailijalle on ostaa Japan Rail Pass, joka vastaa jokseenkin meidän kaikkien tuntemaa InterRail -lippua. JR-Pass oikeuttaa matkustamiseen tietyllä alueella tietyn ajan. JR-Pass ei ole erityisen halpa, mutta kannattava hankinta, jos tarkoituksena on pääasiassa matkustaa junalla. Käsienheiluttelija ja Pankkimies ostivat Osakasta viiden päivän Sanyo-Shikoku-Kyushu Passin jolla pääsee kaikkiin junatyyppeihin Etelä-Japaniassa. Passi maksoi 25 000 jeniä eli noin 191€.

Mutta VR… Pää pystyyn! Todistettavasti juna on joskus myöhässä Japaniassakin.

IMG_5111

Kylpyohjeet Gaijineille

Kylpeminen on japanialaisille vähän sama kuin sauna on suomalaisille. Sen kerrotaan olevan terveellistä ja siellä tuntee olonsa rentoutuneeksi. Japanialaisen käytös kylpylässä muistuttaa myös hyvin paljon suomalaista saunassa. Jokainen miettii omia asioitaan ilman sen kummallisempia hölötyksiä. Ruumis ja sielu lepää.

Ohessa muutamia ohjeita kylpylöinnille:

  1. Pue Yukata ylle ja ota mukaasi sandaalit, pieni pyyhe ja iso pyyhe
    Nämä saat mukaasi Ryokanista tai voit vuokrata ne Onsenin tiskiltä. Vuokraus maksaa ehkä jenin tai kaksi. Erittäin halpaa se kuitenkin on.
  2. Etsi pukuhuoneesta tyhjä kori ja riisu siihen vaatteesi
    Laita koriin myös iso pyyhe. Et tarvitse sitä vielä. Jos sinulla on arvoesineitä, niin huoli pois. Todennäköisyys ryöstetyksi tulemisesta on suurinpiirtein yhtä iso kuin se että valkohai söisi sinut kylpyammeessa.
  3. Siirry kylpyhuoneeseen
    Ota mukaasi pikkupyyhe. Katsekontakti ja pieni kumarrus on paikallaan kun tervehdit muita kanssakylpijöitä. Jos ujostuttaa, niin voit verhoutua pikkupyyhkeen taakse.
  4. Peseydy huolellisesti
    Ota mukaasi pesufati ja istahda pallille suihkun eteen. Japanialaisen suihku on noin metrin korkeudella lattiasta sen vuoksi, ettet roiskisi vettä kanssakylpijöiden päälle. Pikkupyyhe käy kätevästi pesuharjasta.
  5. Astu rauhallisesti kylpyaltaaseen
    Älä siis hyppää tai sukella sinne. Vesi on ihan helvetin kuumaa. Onseneissa on aina vähintään yksi kuuma kylpyallas. Usein niissä on muutama erilainen. Osassa on erilaisia mineraaleja ja löytyypä yleensä myös kylmä allas. Voit ihan vapaasti kulkea näiden välillä, mutta muista japanialainen rauhallisuus siirtymisissä. Voit laittaa pikkupyyhkeen pääsi päälle tai viikata sen nätisti altaan reunalle, mutta älä kastele pyyhettäsi kylpyvedessä.
  6. Peseydy myös jälkeenpäin
  7. Kuivaa ja pukeudu
  8. Nauti bisse.

Japanialaisille ei ole niin kauheasti väliä jos ulkkari ei ihan prikuulleen noudata heidän pilkuntarkkoja sääntöjään, mutta kunhan edes yrität. Pidä nyt huoli, että peseydyt ennen altaaseen menoa. Muuten tärkeintä on nauttia olosta.

IMG_5058

Majoitu ja peseydy Japaniassa

Ennen Etelä-Japaniaa käsienheiluttelija halusi nähdä Osakassa yhden nähtävyyden. Japanialaiset ovat rakentaneet sinne yhden maailman suurimmista Aquariumeista. Merenelävien eläintarha on rakennettu kallion ympärille ja sisään ja siellä asustaa jos jonkinlaisia elukoita meduusoista aina vasarahaihin asti. Akvaarion uumenissa noin kilometrin kävelyn aikana pääsee merenalaiseen fiilikseen niin hyvin kuin kuivana on ylipäänsä mahdollista päästä.

IMG_5176 IMG_5190 IMG_5203 IMG_5214

Muuten Osaka on Japanian kansainvälisen liikenteen keskus ja siellä ei herrasväki yhtä yötä kauempaa viihtynyt. Piti päästä hölläilemään pienempiin kyliin. Matka jatkui seuraavana aamuna kohti Etelä-Japaniaa. Josko nyt matkustamisen jälkeen alkaisi lomailu?

Huumorivaltioiden jälkeen Japania vaikuttaa ehdottomasti tyyriiltä. Kun Mongoliassa pedin sai vitosella, joutuu matkailija pulittamaan nukkumapaikasta vähintäänkin sen 25-35€ yö.

Tosin rahalle saa vastinetta. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen yösija Japaniassa on Ryokan.

IMG_5229

Ne voivat olla vaikeasti löydettävissä suurista kaupungeista, mutta jokaisen pikkukylän varustuksiin nämä kuuluvat. Kyseessä on siis perinteinen japanialainen majatalo. Tervetuloa! (Vaihda ulkokengät sandaaleihin tässä vaiheessa.) Huoneiden lattiat ovat tatamia (ota kengät pois ennen kuin astut tatamille), ja keskellä huonetta noin 30 senttimetrin korkeudella on pöytä. Pöytä laitetaan yöksi sivuun ja levitetään tatamille futonpatjat, jossa köllitään. Lisäksi jokaisesta huoneesta avautuu ovi tai vähintään ikkuna japanialaisen puutarhan raikastaviin tuulahduksiin. Ehtoolla vieras pukee ylleen Yukatan ja hipsii sandaalit jalassa pitkin natisevia lankkulattioita kuumaan kylpyyn mulimaan.

IMG_5230

IMG_4985

Kuumat kylvyt ovat japanialaisen tapa rentoutua raskaan päivän jälkeen. Niitä löytyy Nipponista yhtä tiheästi kuin Suomesta saunoja. Kylpyvesi on tosiaan kuumaa ja usein varustettu erilaisilla mineraaleilla. Kylpyallas ei kuitenkaan missään nimessä ole peseytymispaikka. Ammeen vierestä löytyy yleensä suihku kaikkine pesuaineineen, jossa puhdistautua ennen ammeeseen astumista. Pukuhuoneen seinät ovat usein vuorattu ohjeilla miten kylvyssä käyttäydytään. Älä ota paineita näistä. Ykkössääntö on että peseydyt ennen ammeeseen menoa. Muuten tärkeintä on että rentoudut ja nautit olostasi.

Varsinkin tulivuorten varjostamassa Etelä-Japaniasta löytyy useita kuumien lähteiden päälle rakennettuja yleisiä kylpylöitä (Onsen, 温泉). Tätä ei missään nimessä kannata jättää väliin. Tytöt ja pojat kylpevät erikseen ja erilaisia altaita on vierekkäin useita. Onsenissa vierailun jälkeen on ihan suotavaa istahtaa soffalle nauttimaan oluesta tai teestä.

Sitten onseninraikkaana syömään.

Sinä olet tärkeämpi kuin minä

Kaiken Venäjän, Mongolian ja Kiinan lävitserämpimisen jälkeen Japania tulee kasvoille puhtaudellaan. Jopa Osakan lentokenttää varten ovat japanialaiset rakentaneet tekosaaren merelle, kaupungin ulkopuolelle, etteivät melu- ynnä muut saasteet tunkeutuisi ikävästi japanialaisen mielenrauhaan.

kansai_international_airport

Japanialainen kohtelaisuus ja työmoraali runtautuu syvälle ihon alle joka käänteessä. Kun Suomessa näkee neljä kaupungin työntekijää katsomassa kun se viides ei tee mitään, Japaniassa yksi kävelykadun korjaaja viheltää pilliin merkiksi muille neljälle hommienpaiskijalle, että keskeyttävät työnsä, jotta kävelijä pääsee ohi. Kun kulkija astelee työmaan läpi, nämä heijastinliiveillä varustetu duunarit kumartavat syvään arvoisalle tallailijalle. Tämän jälkeen pilli taas vislaa ja japanialaiset jatkavat töitään.

IMG_5233

IMG_4996Vaikka Japaniassa on melkein yhtä paljon populaa kuin Venäjällä, keski- ja iltapäivällä metrot ja sporat kumisevat tyhjyyttään. Mihin ne kaikki katosivat? No töihin! Kannattaa erehtyä varhain aamulla julkiseen kulkuvälineeseen. Japanialaisten miesten oma versio Terrakotta-armeijasta istua jäpittää tumma puku yllään ja salkku sylissään matkalla duuniin. Ääneti japanialainen ’sotilas’ pitää katseen tiukasti edessäistuvan takaraivossa häiritsemättä ketään kanssamatkaajaa. Jos joku puhuu kännykkään tai on pukenut ylleen polvihousut ja t-paidan, on hän satavarmasti gaijin.

Japanialainen on myös keksinyt arkeaan helpottavia ja ilahduttavia vempeleitä lähes joka kulmaan. Yksi kuuluisimmista on WC-pönttö, joka nappia painamalla puhdistaa pyllyn tarpeidenteon  jälkeen. IMG_5193Pöntön voi myös säätää soittamaan puronsolinaa tai lintujen laulua joka peittää mukavasti inhottavat pissaamis- ja kakkaamisäänet. Vessassa kaikki on myös kosketusvapaata. Pöntön kansi aukeaa ja sulkeutuu vilauttamalla räpylää sensorin edessä. Samoin toimii myös vessan vetäminen. Hygienistä. Lisäksi Nipponin pienimpienkin kaupunkien kadut ovat varustettu automaateilla, joista voi lunastaa itselleen peruslimppareiden lisäksi vaikka sushiaterian ja Manga-lehden. Toisaalta kivijalkakaupassa ja ravintolassa käynti on paljon mukavampaa. Jokainen asiakas on kuin uutinen uudesta perheenjäsenestä ja riemunkiljahduksien ja kumarrusten saattelemana kauppareissu on upea kokemus. Koska viimeksi Siwan täti on toivottanut sinut tervetulleeksi putiikkiin tai edes kehoittanut tulemaan toistekin?

IMG_4960

Japanialainen on opetettu pienestä pitäen siihen, että yhteisö tulee ennen yksilöä ja että sinä olet tärkeämpi, kuin minä. Otetaan esimerkki: Jos katseesi kohtaavat kadulla tuntemattoman vastaantulevan japanialaisen kanssa, hän kumartaa sinulle tervehdykseksi. Ja tämä on siis ihan oikea kumarrus. Ei mikään nyökkäys.

Suomalaista tämä kumartelu ja nöyristely saattaa vähän naurattaa mutta aikansa sitä ihmetellessä, se pistää matkustajan aika koville.

”Kunpa en vain loukkaisi häntä mitenkään.”

Vessat around the world

Tellus kantaa päällänsä jos jonkinlaisia paskahuuseja. Ja vessan siisteys onkin länsimaalaiselle kermaperseelle usein jopa tärkeämpää kuin ruuan puhtaus. Kovinkaan kauaksi ei koto-Suomesta tarvitse mennä, että vessa ei enää tyttölapsille kelpaa ja poikien asteikollakin välillä mieluummin pidättelee seuraavaan paikkaan.

Saransk, Venäjä

Roadtripillä luonto oli usein vessasi.

IMG_3121

Roadtripillä luonto oli usein vessasi. osa 2

IMG_4499

Jaoslavlilaisessa baarissa oikein parketilla varustettu versio reiästä lattiassa. Huomaa myös vessapaperi!

IMG_0291

Tämä vessa toimi. Arvaatko mistä kulkuvälineestä?

IMG_4586

Väittäisin, että rautatieaseman vessat olivat siistimpiä Venäjällä kuin Suomessa. Kuva Naushkista Venäjän ja Mongolian rajalta.

IMG_4655

Mongoliassa lattiaan sahatun reiän viereen oli kehitetty valtava innovaatio. Pisuaari.

IMG_4648

Tosin kun matkusti hieman kaupungista pois päin, vessat muuttuivat poikienkin asteikolla hieman ällöttäviksi.

IMG_4788

Pekingiläisessä yleisessä vessassa annettiin vieraalle mahdollisuus valita, haluaako istua vaiko kyykkiä.

IMG_4879

Toisinaan vessassa käynti oli klaustrofobinen kokemus.

IMG_4552

Toisinaan taas sosiaalinen kokemus.

Ja lähes kaikkialla varoitettiin, että vessanpönttöön saisi laittaa vain sitä itseänsä.

Ja lähes kaikkialla varoitettiin, että vessanpönttöön saisi laittaa vain sitä itseänsä.

Ei siis sen ihmeellisempiä.

Todellinen kruununjalokivi löytyi kuitenkin nousevan auringon maasta…

IMG_4963

And my ass has never been cleaner.

Meidän oma salakieli

enigmaVälillä matkalla tulee tilanteita, jossa tarvitaan omaa salakieltä. Esimerkiksi kun pohditaan, että luotetaanko siihen kummallisen näköiseen mieheen, joka kaivoi taskustaan pontikkapullon, tai että viekö tämä pimeä taksi meidät varmasti oikeaan paikkaan kohtuullisilla kustannuksilla.

Oiva etu salakielelle on, että sitä pystyy sekä puhumaan että kirjoittamaan nopeasti. Salakielen pitää olla helppo niille, jotka sitä käyttää. Kuitenkin sen tulee koostua sellaisista sanoista, joita vastapuolen on mahdotonta ymmärtää. Salakielen puhuttu muoto on usein nopeaa ja epäselvää asiaan harjaantumattomalle kuulijalle.

On myös selkeä etu, että salakieli ei perustu mihinkään toiseen kieleen. Salakielellä kommunikoinnissa kannattaa huomioida myös, että kasvojen ilmeet ja käsien liikkeet saattavat paljastaa melko paljon puhutusta asiasta, vaikka puhuttu kieli olisikin täysin tuntematon vastapuolelle.

Pojat käyttivät matkalla paljon omaa salakieltään. Tämä blogimerkintäkin on kirjoitettu sillä.

On se iso, on se komea

Käsienheiluttelija ja Pankkimies lyöttäytyivät Pekingissä yhteen Tuomaksen ja Miron kanssa. Tuomas oli jo muutaman kuukauden opiskellut Kiinassa ja Miro tuli morjenstamaan kaveria ennen kuin kesätyöt alkoivat. Kiinan muurille tiensä löytäminen on vähän kuin etsisi juhannusaattona pullollista olutta. Helppoa! Tarvitsee vain näyttää turistilta, niin avot. Kyyti järjestyy. Tämä ryhmä otti kuitenkin matkanjärjestämisen omiin käsiinsä ja meni muurille prameesti mittarilla. Taksikuskin kanssa sovittiin hinta 400 Yania (n. 50e) johon kuului menopaluu ja odottaminen autossa sillä aikaa, kun turistit kiipesivät muurille. Hostelli, johon Pankkimies ja Käsienheiluttelija majoittuivat tarjosi samankaltaisia reissuja 200 yanilla/osallistuja ja meitä kun oli neljä, niin tulihan tämä edulliseksi.

IMG_5116

Kiinan muurilla ei kävellä. Siellä kiivetään. Lontooksi puhutaan, että ”I climbed the Great wall of China.” Ei voi kun ihailla tämän pytingin rakentajia. Muuri myötäilee, jo muutenkin mäkistä Kiinan metsämaastoa ja nousut ovat todella jyrkkiä. Lisäksi noin 100 metrin välein on rakennettu vartiotorneja. Vartiotorneja oli niin lähekkäin, että torneissa lymyilevien sotilaiden jousipyssyjen kantomatka riitti hoitamaan puolustuksen koko muurin mitalta.

IMG_5121

Muurilla oli kolme tarkoitusta. Ensinnäkin rakentaa Kiinalle selkeä pohjoisraja, toisekseen pitää Pohjoisen barbaarit (mongolialaiset) poissa Kiinasta ja kolmanneksi, pitää kiinalaiset ruodussa. Kiinan keisari (tämä Paavo Lipposen keskustelukumppani) ja muut vallanpitäjät pitivät kiinalaisia peloissaan kertomalla sivistymättömästä pohjoisesta kauhutarinoita. Yksi hirvittävin rangaistus, jonka kiinalaiselle vangille annettiin oli karkoitus muurin toiselle puolelle. Tätä pidettiin kuolemanrangaistuksesta vielä pykälää pahempana.

Kiinan muuri tuli tarpeettomaksi 1500-luvun loppupuolella, kun Kiina teki rauhan pohjoisten barbaarien kanssa. Sota oli päättynyt ja portit avattiin. Muurin annettiin rapistua ja 1900-luvun alussa, kun viimeinen kiinan keisari luopui vallasta sitä alettiin jopa tuhota järjestelmällisesti. Muuri muistutti kiinalaisia keisarivallasta ja eihän semmoinen sovi. Vasta valittu johtaja, herra nimeltä Deng Xiaoping ymmärsi kuitenkin muurin markkina-arvon ja sanoi vuonna 1984, että eiköhän laiteta se uudestaan kuntoon ja veloiteta vähän pääsymaksua ihmisiltä, jotka siellä haluavat käydä. Nykyään muuri on Unescon suojelukohde ja siellä vierailee vuosittain palttiarallaa 130 miljoonaa turistia.

IMG_5152

Kiinan muuri ei ole yksi yhtenäinen muuri paikasta A paikkaan B, vaan se on useiden muurien rykelmä. Joskus muurit muodostavat sisälleen kaupungin rajat ja joskus näyttää siltä, että muureja kulkisi kaksi rinnatusten.

Muutama tylsä fakta loppuun:

Kiinan muurin pituus mitattiin ensimmäistä kertaa metrilleen marraskuussa 2012. Kiinan muuri on täsmälleen 21 196,18 kilometriä pitkä.

Screen Shot 2013-06-17 at 19.47.49v2

Mainittakoon vielä, että Kiinalla on yhteistä maarajaa naapurivaltioidensa kanssa vähän reilu 22 000 kilometriä. Valtioiden rajat tosin muuttuu, muuri pysyy..

Huomenta Kiinasta

Mongolian jälkeen Käsienheiluttelija ja Pankkimies vilkuttivat hyvästit Biisonille, joka jatkoi reissuansa Ulan-Uden kautta takaisin Jaroslavliin Mummon luokse. Emme voisi kuvitella parempaa opasta Venäjän halki kuin Biisonin. Pääsimme tutustumaan sellaisiin paikkoihin mihin harva keksisi mennä ja missä ei juurikaan ulkomaalaisia ole ennen käynyt. Tästä lähtien Käsienheiluttelijan ja Pankkimiehen oli pärjättävä omillaan. Kiitti hei, ja turvallista matkaa!

20130608-005736.jpg

Seuraavaksi Kiina. Junakaveriksi sattui mongolialainen kauppatieteilijä, joka puhui melko ymmärrettävää englantia. Kerroimme olevamme Suomesta ja hämmästyimme suuresti, kun mongolialainen kysyi, että miten Suomelle kävi jääkiekon pronssimatsissa. What!! Noh.. Kauppatieteilijä elää nyt siinä uskossa, että Suomi voitti tuon matsin. Eli jos tapaatte kaveria, kertokaa terveisiä.

20130608-005927.jpg

Mongolialainen kauppatieteilijä tapasi matkustella usein Kiinaan. Venäjän lailla Kiina on elintärkeä kauppakumppani Mongolialle. Kauppatieteilijän tarkoituksena on opiskella kiinaa ja tehdä elantonsa Kiinan ja Mongolian välisellä kaupalla. Kiinalaisetkin tykkäävät ostaa kuparia. Kauppatieteilijä opetti meille heti alkuun tärkeimmät sanat kiinaksi. Kiitos: Schi, Hyvää päivää: Nihau jne. Lausuminen tuntui olevan vielä tärkeämpää, kuin Venäjällä. Schitä ja Nihauta toisteltiin noin 100 kilometrin matkan ajan, ennen kuin kauppatieteilijä hyväksyi sen. Tehokas kahden sanan oppitunti. Luulis pärjäävän.

Venäjän ja Mongolian raja kannattaa muuten ylittää jollain muulla tavalla kun junalla. Junassa joutuu vartoomaan useita tunteja ilman, että pääsee pois tai vessaan. Lain mukaan Mongoliaan ei saa saapua kävellen, mutta raja-asemilla tehdään bisnestä viemällä turisteja autolla Mongoliaan. Kuski pyytää asiakkaalta ensin n. 100 euroa, mutta jos jaksat tinkiä, pääset kyllä kympilläkin. Istuimme eväinemme junassa ja olimme varautuneet samanlaiseen odotukseen Mongoliasta poistuttaessa, mutta se ei ollutkaan niin paha. Rajan ylitys kesti about 4 tuntia ja siinä ajassa ehdittiin vaihtaa myös uudet renkaat alle.

Renkaiden vaihto on näppärä homma. Vaunut erotetaan toisistaan ja ajetaan kahdelle vierekkäiselle raiteelle. Raiteiden sivulla on nostolaitteet, jotka nostavat vaunut ylös. Venäjän raideleveyksiset renkaat vedetään taakse ja edestä työnnetään Kiinan, hieman kapeammat rinkulat tilalle. Matkustajat odottavat tämän ajan vaunussa. Samaan syssyyn hoidetaan myös passientarkastukset ynnä muut prosedyyrit. Kauppatieteilijä tiesi kertoa, että joskus vaunusta pääsee myös ulos ihastelemaan ja kuvaamaan renkaidenvaihtoa. Tällä kertaa ei päästy.

20130608-010350.jpg

Tapasimme Olchonin saarella Baikalissa herrasmiesnelikon, jonka jäsenet olivat jättäneet vaimot ja lapset ja lapsenlapset kotiin ja lähteneet seikkailulle. Nämä noin kuudenkymmenen ikävuoden molemmin puolin olevat herrat huusivat lossijonossa selvällä suomenkielellä, että ”Paljonko kello on.” Tästä tulikin lentävä lause tuleviin tapaamisiimme. Herrat nimittäin majoittautuivat kahden hytin päähän samaan vaunuun. Pyydämme tässä välissä anteeksi niiltä ruotsalaisilta, jotka olivat meidän välissämme. Förlåt oss. Herrasväki piti tärkeänä, että matkalla ei lopu kesken tarinat eikä vodka ja useinhan nämä korreloivat toisiaan varsin mukavasti. Erittäin lystikästä seuraa, mutta jätetään ne tarinat kirjoittamatta tähän blogiin.

Samaan junaan eksyi myös muitakin tuttuja. Siperian junassa tapaamamme Hollantilainen Charlotte kävi esittelemässä säihkyvää kihlasormustaan. Michael oli laskeutunut polvilleen Gobin autiomaan läheisyydessä korkean vuoren päällä ja luovuttanut Hollannista ostamansa sormuksen kantovastuun tyttöystävälleen. Onnea heille! Lisäksi UB:ssä tapaamamme ranskalainen ryhmä nukkui krapulaansa pois toisessa vaunussa. Onnea myös heille.

Kiinan raja ylitettiin keskiyön paikkeilla ja meille kerrottiin visuaalisesti, että kyllä täällä pärjätään. Kiinan puolen raja-asemalla soi ämyreistä kaunis kiinalainen musiikki ja pensasaidat ja -puut olivat millimetrintarkasti tasoitettua. Roskia ei näkynyt missään.

Seuraavana aamuna näimme, että Peking ei ollut ihan samanlainen.