Mitä pakata mukaan Trans-Siperialle?

Kun ei oikein tiedä tarkalleen mihin on menossa, eikä oikein tiedä kauanko matkalla viihtyy, mitä ihmettä mukaan pitäisi pakata?

Kysytäänpä ammattilaiselta…

Vaatteita nyt ainakin pitää olla.

  • Boksereita, sukkia, t-paitoja
  • Retkeilyhousut (Ihan järkälemäisen kätevät Fjällräven Sipora TM -pöksyt, joidenka lahkeissa on vetoketjut, joten niistä saa myös shortsit tai 2/3-housut.)
  • Kevyemmät shortsit (junassa ja autossa erittäin kätevät)
  • Fleece -takki ja pitkät kalsarit (kylmiin, teltassa tai jurtassa vietettyihin öihin on syytä varautua)
  • Pipo ja lippis
  • Kuoritakki (kestää sateen ja tuulen)
  • Kauluspaita ja farkut (vähän siistimmät vermeet, jos vaikka eksyy diskoon)
  • Rönttölenkkarit ja vähän siistimmät lenkkarit
  • Sandaalit (nämä on junassa ja autossa pakolliset varusteet)

Sitten muita vermeitä:

  • Gniffel-gnaffel. (Suomenkielisen armeijan käyneet tuntevat tämän nimellä ’Luha’)
  • Pakki ja termari (junan samovaarista saa lämmintä vettä, mutta sen kantaminen hyttiin on vaikeaa ilman termaria.)
  • iPad ja iPhone + laturit (iPadin ja kameran yhteisymmärrys selitettynä täällä.)
  • Kamera + muistikortit ja laturi
  • Muistikirja ja kynä (kannattaa kirjoittaa asioista, joita näet mahdollisimman nopeasti. Niitä on superhauskaa lukea jälkeenpäin.)
  • Päiväreppu (mielellään sellainen mikä mahtuu mahdollisimman pieneen tilaan.)
  • Leatherman (tai joku puukko. Yllättävän kätevä monessa tilanteessa.)
  • Pyhje, hammasharja ja -tahna, saippua, dödö
  • Juomapullo (tästä on hauska tarina tulossa :D)
  • Makuupussi ja teltta (junassa makuupussia ei tarvita, mutta jos sattuu jotain muuta matkalle.)
  • Aurinkolasit
  • Passi ja viisumit (näistä on hyvä olla myös kopiot kaiken varalle.)

Kajka

Muuta mukavaa:

  • Taskulamppu (Esimerkiksi otsalamppu. Se on kätevä, jos joutuu vaikka vaihtamaan auton renkaita Cheboksaryssä)
  • Pari kirjaa (Kirjojen määrä riippuu lukuinnostuneisuudesta. Käsienheiluttelija ja pankkimies taisivat koko junamatkalla päästä eteenpäin kirjoissaan yhteensä about 100 sivua. Reissulla on muutakin tekemistä)
  • Kartta (Kartasta voi helposti näyttää sormella huonekaverille, että mistä on kotoisin, missä on ollut ja mihin on menossa. Ja kappas kehveliä, te ymmärrätte toisianne.)
  • Kuvia (Sama juttu kuin edellä. Kuva tyttöystävästä, perheestä, koirasta auttaa jutun alkuun.)
  • Jaloviinaa (Jotain suomalaista kannattaa tarjota ulkomaalaisille ystäville ja se salmiakki on niin ysäriä. Lisäksi voi ottaa kuvia Jallusta matkalla maailman ympäri.)

IMG_4296

Fiksua on ensin järjestellä kaikki esimerkiksi sängylle, jotta näkee kokonaisuuden ja vasta tämän jälkeen pakata ne reppuun. Vielä fiksumpaa on toteuttaa pakkaamisen tärkeintä ohjesääntöä:

Pakkaamisen 1-sääntö: Levitä sängylle ne, mitä luulet tarvitsevasi matkalla ja pakkaa mukaasi vain 1/3 niistä. [Jaa tämä Twitterissä].

Lähes joka hostellissa on pyykinpesumahdollisuus ja mitä kevyempi rinkka, sitä mukavampi sen kanssa on talsia, joten mukaan ei oikeasti tarvitse ottaa juuri mitään. Lisäksi matkanvarrelta voi ostaa niitä kamoja, jotka on syystä tai toisesta jäänyt ottamatta mukaan. @RikuRantalan ohjeiden vastaisesti neuvon, että evästä ei juuri kannata matkalle varata. Ehkä HKI-Moskova -varrelle, jos ei halua maksaa ylihintaa ravintolavaunusta. Muuten sapuskaa ja vodkaa löytyy kyllä helposti periltä ja pysähdysasemilta ja kaiken lisäksi huomattavasti halvemmalla hinnalla.

Tässä vielä vähän fiilistä pakkaamiseen..

Pankkimieheltä muuten meni retkeilyhousut.

Retkeilyhousut

Vessat around the world

Tellus kantaa päällänsä jos jonkinlaisia paskahuuseja. Ja vessan siisteys onkin länsimaalaiselle kermaperseelle usein jopa tärkeämpää kuin ruuan puhtaus. Kovinkaan kauaksi ei koto-Suomesta tarvitse mennä, että vessa ei enää tyttölapsille kelpaa ja poikien asteikollakin välillä mieluummin pidättelee seuraavaan paikkaan.

Saransk, Venäjä

Roadtripillä luonto oli usein vessasi.

IMG_3121

Roadtripillä luonto oli usein vessasi. osa 2

IMG_4499

Jaoslavlilaisessa baarissa oikein parketilla varustettu versio reiästä lattiassa. Huomaa myös vessapaperi!

IMG_0291

Tämä vessa toimi. Arvaatko mistä kulkuvälineestä?

IMG_4586

Väittäisin, että rautatieaseman vessat olivat siistimpiä Venäjällä kuin Suomessa. Kuva Naushkista Venäjän ja Mongolian rajalta.

IMG_4655

Mongoliassa lattiaan sahatun reiän viereen oli kehitetty valtava innovaatio. Pisuaari.

IMG_4648

Tosin kun matkusti hieman kaupungista pois päin, vessat muuttuivat poikienkin asteikolla hieman ällöttäviksi.

IMG_4788

Pekingiläisessä yleisessä vessassa annettiin vieraalle mahdollisuus valita, haluaako istua vaiko kyykkiä.

IMG_4879

Toisinaan vessassa käynti oli klaustrofobinen kokemus.

IMG_4552

Toisinaan taas sosiaalinen kokemus.

Ja lähes kaikkialla varoitettiin, että vessanpönttöön saisi laittaa vain sitä itseänsä.

Ja lähes kaikkialla varoitettiin, että vessanpönttöön saisi laittaa vain sitä itseänsä.

Ei siis sen ihmeellisempiä.

Todellinen kruununjalokivi löytyi kuitenkin nousevan auringon maasta…

IMG_4963

And my ass has never been cleaner.

Meidän oma salakieli

enigmaVälillä matkalla tulee tilanteita, jossa tarvitaan omaa salakieltä. Esimerkiksi kun pohditaan, että luotetaanko siihen kummallisen näköiseen mieheen, joka kaivoi taskustaan pontikkapullon, tai että viekö tämä pimeä taksi meidät varmasti oikeaan paikkaan kohtuullisilla kustannuksilla.

Oiva etu salakielelle on, että sitä pystyy sekä puhumaan että kirjoittamaan nopeasti. Salakielen pitää olla helppo niille, jotka sitä käyttää. Kuitenkin sen tulee koostua sellaisista sanoista, joita vastapuolen on mahdotonta ymmärtää. Salakielen puhuttu muoto on usein nopeaa ja epäselvää asiaan harjaantumattomalle kuulijalle.

On myös selkeä etu, että salakieli ei perustu mihinkään toiseen kieleen. Salakielellä kommunikoinnissa kannattaa huomioida myös, että kasvojen ilmeet ja käsien liikkeet saattavat paljastaa melko paljon puhutusta asiasta, vaikka puhuttu kieli olisikin täysin tuntematon vastapuolelle.

Pojat käyttivät matkalla paljon omaa salakieltään. Tämä blogimerkintäkin on kirjoitettu sillä.

Siskoja, Baikalinhylkeitä ja pontikkaa

Mummo pakkasi Biisonin mukaan suklaat ja halauksen hänen sisarelleen Irkutskissa. Sisko asui aika kaukana ytimestä. Noin 45 minuutin bussimatkan päästä rautatieasemalta. Ihan helppo ei perille ollut löytää, mutta viimein siskon portin ovi aukesi ja ihka oikea nunna avasi oven. Sisko ei siis ollutkaan sisko, vaan sisar. Mikäs siinä. Venäjän kieli teki siis tepposet.

Raskaan junamatkan jälkeen pojat pääsivät siis lepäämään Paavi Benedictuksen valvovien silmien alla ja löytyipä jokaisen huoneen jokaiselta seinältä myös kullatut krusifiksikin. Ortodoksisessa maassa tyhmä on siis vieraillut Moskeijassa, Luterilaisessa kirkossa ja Katolisessa nunnaluostarissa, muttei ainoassakaan ortodoksisessa kirkossa.
20130529-015830.jpg

Irkutsk on Siperian pääkaupunki ja monen reppureissaajan kohtauspaikka. Se näkyy mm. siinä, että tarjoilijat saattavat jopa hymyillä asiakkaille. Irkutskista löytyy jos jonkinlaista Mäkkäriä, Subwaytä ja esimerkiksi Leninstreet Coffee, joka muistuttaa elävästi tiettyä tuttua länsimaalaista kahvilabrändiä.
20130529-020939.jpg

Irkutsk on aika kaukana varsinaisesta Baikal-järvestä (60km), mutta Baikal on ehdottomasti päivän parin arvoinen kohde. Kolmikko lähti ensin Listvyanka -nimiselle rantakaupungille syömään paikallista kalaa, eli Omulia. Omul syödään, vähän niinkuin kaikki muukin ruoka Venäjällä, vodkan kanssa. Ja on se hyvää. Tosin nälkäisenä nämä pojat syövät ihan mitä tahansa. Reippaita poikia kun oliva, he kiipesivät kauas pois turistien kynsistä korkealle vuorelle ihailemaan Baikalin maisemia niitä syömään. On sitä huonompiakin paikkoja nauttia virvokkeita.
20130529-022431.jpg

Seuraavana päivänä Listvyankan turistien määrä lakkasi viehättämästä ja porukka siirtyi kohti Olhonin saarta, minne turistit yleensä löytävät tiensä vasta elokuussa. Paikka olikin sen näköinen, että se odotti elokuun turistiryntäystä. Uusia hirsihotelleja rakennettiin ja auki olivat lähinnä muutama pieni kauppa ja kahvila. Kolmikko hoiti itselleen majapaikan ja lähti katsomaan kaunista Baikalia. 20130529-023107.jpg

Kirkas vesi, tyynesti järvessä keinuvat jäälautat, sekä vastarannalla siintävät lumiset vuortenhuiput lähes kutsuivat uimaan. Ja pian Baikalilla nähtiin useita saimaannorpan venäjänserkkuja: Baikalinhylkeitä.

20130529-023508.jpg

Olhonin saarella ei luonnollisestikaan ollut mahdollisuutta nostaa käteistä. Eikä kolmikolta ollut juuri rahaa yöpymiseen, mutta se ei ole Venäjällä ongelma. Takaisin Irkutskiin pankkiautomaatin luo päästiin hotellin emännän kyydillä. Matkan varrella emäntä tiputti auton ikkunasta silloin tällöin muutaman kolikon shamaanijumalille, että matka olisi suotuisa.

Emäntä otti matkaansa myös saarella koko ikänsä asuneen lossikuski Ivanin. Ivan napautti muutaman kerran sormella kurkkuunsa, josta tiedettiin, että nyt oli aika juoda. Hän kaivoi laukustaan Coca-Cola light -pullon täynnä Samagonia (pontikkaa) ja pysähdyimme levähdyspaikalle ottamaan lasillisen tai kaksi. Tässä kuvassa kultahampainen Ivan kertoo miten pontikkaa valmistetaan.

20130529-024224.jpg

Ja tässä jo nautiskellaan.

20130529-024332.jpg

Ivanin mielestä suomalaiset olivat lunkia sakkia ja lupasi tulla käymään joskus. Ivan innostui, kun kerroimme, että suomalaiset naiset ovat äärimmäisen kauniita.

Seuraavaksi junalla Mongoliaan, mutta ensin. Malja maittemme väliselle ystävyydelle!

20130529-024536.jpg

Käsienheiluttelija opettaa sinulle venäjää

Pitääkö osata puhua venäjää, kun menee Trans-Siperialle? Ei! Se ei ole pakollista, mutta siitä on huikea määrä hyötyä. – ”Kun nää raukat ei edes osaa suomea.”

Pankkimies oli käynyt muutaman kurssin venäjää yliopistolla ennen matkalle lähtöä, mutta käsienheiluttelijan sanavarasto koostui lähinnä sanoista kyllä DA, ei NJET ja kiitos SPASIBA. Niilläkin pärjää pitkälle, mutta hankalaa se on.

Kokeillaanpa.

Heti alkujaan käsienheiluttelija tilasi junassa vaunuemännältä teetä CHAI, ja sai kylkeen myös sokeria SAHAR. Sitten hän meni takaisin hyttiin KUPE nautiskelemaan teetänsä. Perille päästyään Pankkimies ja Käsienheiluttelija tapasivat Biisonin BIZON ja jatkoivat matkaansa autolla MASHINA mummon BABUSHKA luo. Roadtripille lähdettyään he joutuivat käyttämään rengaskorjaamon SHINO-MONTAŽH palveluita SERVIS. Muutama kulaus vodkaakin VODKA siinä meni. Kippis! NA ZDAROVJA! Muutaman autossa nukutun yön jälkeen seurue pääsi saunaan BANJA. Mordvan jälkeen ryhmä jutteli poliisin MILITSYA kanssa ja korjailivat taas hieman autoaan. Loppumatka meni kuitenkin melko hyvin HARASHOO, vaikka he joutuivatkin turvautumaan hinausauton EVAKUATOR apuun.

Suuri apu on muuten opetella kyrilliset kirjaimet. Esimerkiksi kun tietää, että P=R, C=S ja H=N niin on aika helppo lukea, että PECTOPAH = RESTORAN = RAVINTOLA.

Kiitos Fröken Senjalle ajatuksesta.

20130525-231729.jpg

Mummo hyppäsi bussiin

Kun Venäläiset ovat jo hienosti tottuneet McDonaldseihin, (red)Starbuckseihin, huulikiiltoon ja iPadeihin, yksi jokapäiväinen asia muistuttaa heitä vielä taakse jääneestä kommunismista. Julkinen liikenne.

Mitään aikatauluja kaupunkien julkisilla ei ole. Linjurit ja ratikat pysähtyvät vähän siihen missä mummo linjuria odottaa tai mihin mummo haluaa pysähtyä. Varsinaisia pysäkkejäkin on, mutta ei niillä niin väliä.. Mummo voi pyytää linjurikuskia pysähtymään vaikka seuraaviin valoihin tai tuohon kadunkulmaan. Kun linjuri pysähtyy, mummo hyppää pois ja samalla uusi mummo kyytiin. Kyyti maksaa 5-18 ruplaa (nollapilkkueijuurimitään €). No ok, Moskovassa ehkä 30 rub, eli 80snt. Samalla tiketillä pääsee kuitenkin useamman kymmentä kilometriä. Vertaa siihen, että Käsienheiluttelijan kotipaikkakunnalla Jyväskylässä, matka maksaa 3,30€.

Jokaisessa kulkupelissä on erillinen rahastajaleidi, joka kaivaa vyölaukustaan lipun ja vaihtorahat. Voitte kuvitella leidin yrmeän ilmeen, kun Pankkimies ojentaa hänelle 100ruplan (2,5€) setelin.

Aijoo taksit vielä lyhyesti. Periaatteessa jokainen auto kaupungilla on taksi, lukuunottamatta kalliita autoja. Unohda se yön ainoa valopilkku, mistä Tuomari Nurmio lauloi. Ojenna vain kätesi, kuin Carrie konsanaan ja pysäytä seuraava auto. Sovi silti matka ja maksu etukäteen.

20130522-003312.jpg

20130522-013646.jpg

20130522-013739.jpg

20130522-014047.jpg

82 tuntia junassa

Käsienheiluttelijan iPadista loppui akku jo Permin kohdalla, joten matkan reaaliaikainen seuranta ei ollut mahdollista. Pahoittelumme tästä.

Pojat pääsi kaikki kuitenkin samaan vaunuun, vaikkakin eri hytteihin. Matkatoverit siis vaihtuivat reilun kolmen vuorokauden aikana suunnilleen yhtä usein kun kellojakin siirrettiin eteenpäin. Hyttitoverit olivat ihan tavallisia venäläisiä miehiä ja naisia. Käsienheiluttelija esitteli aina itsensä ja kysyi: ”Do you speak English?” Vastaus oli useimmiten: ”Small.”

Ei kannata yliarvioda kirjojen määrää Trans-Siperian junamatkalle. Pankkimies taisi päästä koko 82 tunnin aikana about 20 sivua eteenpäin kirjassa. Tekemistä kyllä riittää. Junassa voi esimerkiksi:

  1. Pelata korttia
  2. 20130525-082454.jpg

  3. Jumpata
  4. 20130525-082656.jpg

  5. Nauttia virvokkeita muiden matkustajien kanssa
  6. 20130525-082958.jpg

  7. Tehdä ostoksia
  8. 20130525-085736.jpg

    Ja vaikka mitä muuta.

Juna pysähtelevät asemille ja vaunuemäntä lukitsee vessat. Toisinaan pysähdykset ovat pitkiä (50min) ja toisinaan hyvin lyhyitä (1-2min). Välillä mennään pitkä matka ilman pysähdyksiä kun taas toisinaan (yleensä silloin kun on kova vessahätä) pysähdytään jokaisella kilometritolpalla. Pitkillä pysähdyksillä ehtii hienosti käydä kaupungilla ostamassa virvokkeita. Ne ovat siellä myös reilusti halvempia kun junan ravintolavaunussa.

Ravintolavaunussa kannattaa käydä tutustumassa venäläiseen asiakaspalveluun. Muuten ruuat ja juomat kannattaa ostaa asemilta. Kuumaa vettä saa maksutta jokaisen vaunun toisessa päässä sijaitsevasta samovaarista ja teepusseja voi ostaa vaunuemännältä (15rub). Saat ensimmäisen chai-kaupan mukana ältsin hienon teekupin, joka palautetaan sitten määränpäässä takaisin vaunuemännälle.

Jos nälkä yllättää, inttipojat myyvät omia selviytymispakkauksiaan. (Tai vaihtavat niitä vodkaan). 400rub (10€) oli tämän hetken markkinahinta paketista. Laatikko muistuttaa sisällöltään kokolailla SA:n sissipakkausta. Se sisältää sotilaan yhden vuorokauden ruoka-annoksen, eli helposti kolmen matkustajan iltapalan. Mukana on myös purkki oikein hyvää ihraa.

20130525-091207.jpg