Venäläinen voitto

Vuosittain toukokuun 9. päivä koko Venäjän Federaatio juhlii Voiton Päivää kansallisen vapaapäivän merkeissä. Kuten monelle lienee tuttua, juhlan aiheena on Neuvostoliiton saavuttama ”voitto” yhdessä lukemattomista sen* käymistä isänmaallisista sodista – toisessa maailmansodassa. (*Venäjän keisarikunta ja myöhemmin väliaikaishallitus, Neuvosto-Venäjä sekä NL)

Käytän voiton ympärillä lainausmerkkejä erityisesti siitä faktasta johtuen, että Neuvostoliittolaisten kuolonuhrien määrä kyseisessä sodassa nousi jopa 30 miljoonaan ihmiseen, noin kahden kolmanneksen ollessa siviilejä.

Venäläiset osaavat selvästi kuitenkin nauttia voitostaan, sillä tunnelma muistutti ainakin Nižni Novgorodissa minulle lähinnä dokumenteistä tuttua neuvostoaikaista seremoniallisuutta. Ihmisiä oli kaduilla vaikuttava määrä kuitenkin vain jonkin verran toista miljoonaa asukasta käsittävässä kaupungissa. Toisen maailmansodan aikaista sotakalustoa oli roudattu lasten iloksi näytille, ja sotilaspukuiset miehet soittivat ja lauloivat eri kokoonpanoissa niin sotilas- kuin kansanmusiikkia. Kadulla pidettiin myös lähinnä lapsille suunnattuja tietoiskuja/-kilpailuja toiseen maailmansotaan liittyen. Isolla kartalla oli muun muassa kuvattu valtakunnan rajat suurimmillaan. Kartta lienee laadittu 30.11.1939, sillä se käsitti muun muassa niin Helsingin kuin Kuopionkin. No, suotakoon lievä suurpiirteisyys tai toiveajattelu naapurikansalle.

Kokemuksemme Voiton Päivän -paraatista oli kuitenkin varsin miellyttävä, ja uskon Nižni Novgorodin tarjonneen tähän rauhallisemman miljöön kuin esimerkiksi Moskova.

20130511-135954.jpg

Juhlan aika ja -aihe

Kun käsienheiluttelija ja pankkimies pohtivat matkan ajankohtaa, muulla ei oikeastaan ollut väliä, mutta voitonpäivänä olisi hyvä olla Venäjällä. Voitonpäivää vietetään siis 9. toukokuuta ympäri Venäjää suuren isänmaallisen sodan päättymisen kunniaksi. Hitlerin kolmas valtakunta oli kukistettu ja Berliini valloitettu. Sota on päättynyt, päästään vihdoin kotiin.

Venäjällä on osittain vieläkin käytössä ns. virallinen totuus. Tämä alkaa kuitenkin jo hälventyä monin paikoin ja kansalaisetkin tietävät kyllä kuka ne Mainilan laukaukset ampui ja kuinka monta valtion vihollista leireillä surmattiin. Silti voitonpäivä on venäläisille yksi vuoden tärkeimmistä juhlapäivistä.

Näin ulkopuolisin silmin venäläisten isänmaallisuus näyttää suurimmalta osin terveeltä. Suomessa esimerkiksi Kiitos 1939-1944 -paidat ovat lähinnä rasistien päällä, mutta täällä on täysin normaalia pukeutua Venäjän lipulla tai vaakunalla varustettuun paitaan. Lisäksi ei ole mitenkään omituista, että Voitonpäivän juhlallisuuksia mainostetaan sirppi ja vasara -lipulla.

Voitonpäivän juhlinnalle on vaikea keksiä suomalaista vertailukohtaa. Jos yhdistää vapun, itsenäisyyspäivän ja Elomessut niin päästään jo aika lähelle. Aamulla lähes joka paikkakunnalla pidetään edes jonkinlainen sotilasparaati jossa mahtia esitellään ja liput liehuvat. Iltapäivällä kävellään pitkin kaupunkia ja hymyillään kilpaa auringon kanssa. Ostetaan paikallista kotikaljaa ja kuullaan ehkä poliitikkojen puheita. Vanhemmat ovat pukeutuneet parhaimpiinsa ja nuoretkin kunnioittavat päivää pukeutumalla siististi. Osa muistelee omia menehtyneitä sukulaisiaan kantamalla sotilaskuvaa isoisästään tai isästään joka kaatui rintamalla. Katusoittajat laulavat joka korttelissa ja taiteilijat maalaavat muotokuvia.

Toisin kuin saattaisi kuvitella, humalaisia ei juuri näy. Osittain tämä johtuu siitä, että alkoholia ei saa myydä 9.5. keskustan alueella eikä terasseille tarjoilla simaa vahvempaa. Toisaalta myös siitä, että keskustaa ja kävelykatua vartioivat armeijan pojat, jotka saattavat poistaa epäkunnioittavasti käyttäytyvät ääliöt alueelta.

Voitonpäivän juhlinnan selittäminen on ehkä yhtä hankalaa, kun koittaisi selittää amerikkalaiselle, miksi Suomessa on eri kokoiset ylinopeussakot riippuen kuskin vuosituloista. Tämä pitää kokea. Voimme suositella.

20130521-012559.jpg

20130521-012619.jpg

20130521-012634.jpg

20130521-012653.jpg